KOLMAS LUKU - Toimintasuunnitelman laadinta

Ensimmäisten valonsäteiden piirtyessä taivaankannelle heräsi unestaan Muska Muskeli. Hän nousi ylös ja venytteli kaikki jäsenensä pitkäksi ennenkuin katseli ympärilleen josko olisi muitakin hereilläolijoita. Hänen ympärillään muut nellerot uinuivat vielä käpertyneinä karvakeriksi kunnes hänen katseeseensa osui vähän kauempana häntä kulmiensa alta tarkkaileva Aki Armas. Hän huiskasi häntäänsä Akille tervehdykseksi ja aikoi lähteä rannalle vettä juomaan jotta saisi samalla tehtyä aappolenkkinsä. "Minne matka, kaunis neiti?" huikkasi Aki Armas hänen peräänsä. Muska Muskeli oli hyvin tietoinen Aki Armaan maineesta tyttöjen viihdyttäjänä ja nakkeli niskojaan jatkaen matkaansa kapealle polulle joka vei rantaan. Eihän hänelle, nelleroitten järjestyksen valvojalle, sopinut tuon kaltainen leikkimielisyys. Hän kuuli kuinka Aki Armas naureskeli itsekseen ja aikoi kiukuspäissään sanoa hänelle muutaman sanasen mutta päätti että asia ei ollut sen arvoinen ja loittoni häntä ylväästi pystyssä rinnettä alas.

Kohta jo muutkin nellerot alkoivat heräillä ja juhlakummun laitama näytti olevan täynnänsä yhteisvenytyksiä tekevistä kaikenkarvaista olennoista.

He päättivät yhteistuumin käydä aappohörpyillä ja niin he suuntasivat kohti saaren rantaa juomaan raikasta järvivettä. Rantaan päästyään Luca Lemminkäinen ja Zotto Zompaaja polskahtivat kokonaan veteen kellimään, koska olivat molemmat kovasti vettä rakastavia nelleroita, jonka lisäksi tiesivät että heidän tuuheat kiharaturkkinsa vaativat säännöllistä kastelua pysyäkseen ryhdikkäinä. Ljuba Justiina katsoi heidän peräänsä paheksuva ilme kasvoillaan. Hän ei yhtään pitänyt kastumisesta eikä myöskään vettä valuvista nelleroista. Yhtä hyvin pölyt saisi pois turkista kieriskelemällä rehevässä ruohossa.

Aappohörppynsä juotuaan he kääntyivät kaikki takaisin kallioiden välissä kiemurtelevalle polulle ja saapuivat hyvässä järjestyksessä juhlamontun luokse aloittaakseen toimintasuunnitelmansa laatimista.

He asettuivat kaikki samoille paikoille kuin edellisenäkin päivylinä paitsi Aki Armas, joka hakeutui Muska Muskelin viereen. Ei edes Muska Muskelin häneen luoma vihainen mulkaisu saanut häntä mitenkään järkkymään.

Ortsi Oivaltaja pani merkille Aki Armaan paikanvaihdon mutta ei tehnyt elettäkään että olisi sen huomannut. Muut keskittyivät joko itseensä tai vierustoveriinsa eivätkä havainnoinneet mitään erityistä.

"Sitten aloitamme tämän päivylin ohjelman", aloitti Luca Lemminkäinen.

"Nyt aluksi kerron teille hieman aikataulustamme", hän jatkoi ja selosti että ensimmäinen osa päivyliä kuluisi keskustellen etsintäharjoitteluohjelman suunnittelusta ja tämän jälkeen hän jäisi kahden Aki Armaan kanssa puhumaan tiedostoverkoston rakentamisesta. Tällöin muut nellerot voisivat jo suunnistaa rantaan päin ja saisivat pitää vapaata aikaa.

"Sinä olet niin viisas", kuherteli Rilla Ripeäkinttu hänen vierellään.

"Eikö minunkin kuuluisi tietää hieman tuosta tiedostoverkostoasiasta", tuhahti Muska Muskeli toiselta puolelta.

"Olet aivan oikeassa Muska Muskeli. Sinäkin voit jäädä kun keskustelemme Aki Armaan kanssa siitä", sanoi Luca Lemminkäinen vaihtaen hieman asentoa, sillä hänen märkään turkkiinsa oli tarttunut risunpalanen heidän liikkuessa ylös rinnettä rannasta, ja se tuntui epämukavalta.

Aki Armas yritti vaivihkaa tulkita Muska Muskelin ilmettä mutta ei todennut siinä mitään pehmenemistä hänen suuntaan. No mikäs siinä. Haasteistahan hän kovasti olikin mielissään.

Luca Lemminkäinen katseli hetken ympärilleen kun hiljaisuus oli jälleen laskeutunut juhlamonttuun jonka jälkeen nousi ja veti hampaillaan pois kiusallisen risunpalasen häntänsä alta. Sitten hän istuutui jälleen selkä suorana ja veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja aloitti puhumisen.

"Rakkaat ystävät ja kolleegat. Maatamme uhkaa ulkopuoliset voimat, sillä kuten kaikki muistatte toi Aki Armas Ainokainen muutama päivyli sitten minulle huolestuttavia uutisia, että maamme rajoilla oli näkynyt epätavallista liikehdintää. Me emme tiedä keitä he ovat tai miltä he näyttävät emmekä edes sitä ovatko he edenneet pitemmälle maamme rajojen tälle puolen. Emme sitäkään tiedä, että millä asioilla he siellä rajoilla liikkuivat mutta koska maamme on suojapaikka monelle ulkomaailmassa kaltoin kohdellulle nellerolle on elintärkeätä, että kukaan ulkopuolinen ei pääse tänne eikä edes saa tietää olemassaolostamme. Me olemme yhdistyneet iskuryhmäksi, jonka tehtävä on suojella kaikkia maamme itseoikeutettuja asukkeja, etsiä käsiin kaikki viholliselementit, järjestäytyä siten että olemme voittamattomia taistossamme ja luoda pettämätön verkosto joka maamme kolkkaan jotta tiedonkulku olisi nopeata ja täsmällistä. Me emme käy tähän taistoon pahat ajatukset mielessämme, sillä me emme saa ketään vahingoittaa. Tässä maassa ei toimita kuten muualla vaan vihollisetkin karkoitetaan mutta niille ei aiheuteta turhaa kärsimystä. Meidän tulee lisäksi osoittaa kunnioitusta alkuisällemme, Iso-nellerolle, ja pyytää häneltä, että hän soisi maamme rajoja suojaavien usvaverhojen, koskien, vuorijonojen ja valtamerien taas eheytyvän, sillä jos niihin tulee vielä lisävahinkoja on pelimme menetetty. Me emme tiedä miksi yksi kustakin elementistä, jotka maatamme pitävät muusta maailmasta piilossa vaurioituivat. Mahdollisesti ulkomaailmassa tapahtui jokin niin iso luonnonmullistus, että sillä oli vaikutusta meidän rajoihimme asti. Jos niin olisi käynyt on vieläkin tärkeämpää, että pidämme olinpaikkamme salassa, sillä muuten tänne saattaa tulla yhä enemmän vääriä elementtejä, jotka omalla turmeltuneisuudellaan pilaavat maamme ideologian sekä tärvelevät kauniit metsämme ja niittymme elinkelvottomiksi autiomaiksi. Meillä on aikaa vähemmän kuin yksi aikameno, sillä toivon, että saamme tehtävämme päätökseen ennenkuin seuraava luunkorjuujuhla on edessä. Haluan nyt painottaa teille kaikille hyvin tärkeän seikan. Tämä tilanne on pysyttävä salassa kaikilta muilta maamme nelleroilta. Me emme halua aiheuttaa yleistä hätääntymistä emmekä halua että toimintamme menee yleiseen tietoisuuteen, jotta onnistuminen tulevissa koitoksissamme ei olisi vaarannettuna turhaan. Aki Armas Ainokainen joutuu käyttämään todella äärimmäisen tarkkaa harkintaa kun valitsee itsellensä raportointipalveluagenttinsa. Heidän on oltava ehdottomasti luotettavia ja noudatettava vaitiolovelvollisuuttansa. Tämän alkupäivylin aikana tulemme puhumaan etsintäharjoitusohjelmamme aikataulusta ja sitä aikataulua pitää jatkossa kunkin noudattaa. Koska meillä on vain vähän aikaa toivon myös nuoremmiltani suurta pidättyväisyyttä ja keskittymistä tähän tärkeään asiaan. Minun on siis ehdottomasti kiellettävä mitkään väliaikariennot kaikilta täällä mukana olevilta ryhmän jäseniltä ennenkuin pääsevät kokonaan vapaalle loppupäivylin ajaksi."

Viimeisen lauseen sanottuaan Luca Lemminkäinen loi lempeän ja hiukan anteeksipyytävän katseen vierellänsä nököttävälle Rilla Ripeäkintulle. Tämän jälkeen hän nosti käpälänsä pystyyn hiljentääkseen ryhmässä alkaneen yleisen muminan ja jatkoi puhumistaan.

"Kysymyksille tulee vielä aikansa mutta ensin jatkan vielä selostustani jos suotte. Kuten Muska Muskeli kertoi meille takapäivylinä, niin joudumme jossakin vaiheessa avaamaan ne salaiset reitit, joiden kautta maahamme tuotiin suojaan kaikki nykyiset nelleroasukkimme. Sitä ennen on meidän kuitenkin paikannettava tarkkaan ihan jokainen vieraspuolinen elementti maassamme, sillä salaisten reittien aukipitämisessä on hyvin suuri riskinsä, joten niitä ei voida avata ennenkuin olemme täysin varmoja ja vakuuttuneita siitä että olemme saaneet kaikki, siis todellakin ihan kaikki, tunkeilijat esiinhaistetuksi, jotta voimme heidät salamavauhtia kiikuttaa maastamme pois ja sulkea reitit uudestaan. Vaikeutemme lienee suurimmaksi osaksi siinä, että emme tiedä näistä maamme vihollisista mitään. Emme edes miltä ne haisevat. Näin ollen joudumme aluksi käyttämään muita ja hieman vähempipätöisiä aistejamme hyväksi. Eli nyt on tärkeätä että jokainen oppii havainnoimaan ympäristöänsä nimenomaan näkökyvyllänsä ja harjaannuttaa kuuloaistinsa siten että opimme tunnistamaan jo asiaan kuuluvat äänet sellaisista äänistä jotka eivät kuulu ympäristöömme luonnostaan. Muistakaa että emme saa herpaantua edes yöppönäkään, joten meidän tulee vuorotella paitsi kaukoputkivuoroja myös yöppövartiontivuoroja tästä lähtien. Tämän lisäksi vietämme joka päivyli ainakin kaksi ajanpätkää harjoitellen etsintää itseni ja Zotto Zompaajan johdolla. Huomaatte siis että tulemme joutumaan koville ja jokaisen on pinnistettävä itsensä äärirajoillensa jo ennenkuin lähdemme tositehtäviin ja että yhteistyömme on toimittava kiistattomasti."

Tässä kohtaa Luca Lemminkäinen piti puheessaan tauon ja tarkkaili muitten ilmeitä nähdäkseen miten hänen puheensa oli vastaanotettu.

Hänen vierellänsä Rilla Ripeäkinttu istui ja katseli häntä rakastunein ruskein silmin kerrankin aivan hievahtamatta paikoiltaan.

Ljuba Justiina istui hänen toisella puolellaan tarkkaavainen ilme oranssinruskeissa silmissään ja Dore Donkkaaja noijaili Ljuba Justiinan kylkeen suojelevasti yrittäen näyttää kovin rohkealta ja päättäväiseltä pitäen jykevät leukansa tiukassa yhteenpurennassa niin että hänen suupielensä muodostivat kaksi suorakaistaa.

Muska Muskelin ilme ei ollut värähtänytkään koko puheen aikana ja Ortsi Oivaltaja näytti yhtä rauhalliselta kuin aina. Jaska Juujuu, Risse Lipsis ja Frodo Friskis istuivat kaikki silmiään siristäen ja kasvoillaan viekas ilme, kuin he olisivat jo mielissään suunnittelemassa omia taktiikoitansa.

Aki Armaalla oli poissaoleva ilme mutta Luca Lemminkäinen tiesi että se ei tarkoittanut välinpitämättömyyttä.

Zotto Zompaaja vilkuili ympärilleen kuin olisi jo maastossa jotain tavallisuudesta poikkeavia merkkejä tai jälkiä etsimässä ja Nuusku Nummentyttö sekä Fenkku Klenkku makoilivat maassa hymysuin, siis oma luonnostaan tuleva ilme, kasvoillaan. Luca Lemminkäinen arvelikin, että näille kahdelle viimeksimainitulle joutuisi Muska Muskeli vähän enemmän painottamaan tilanteen kriittisyyttä, jotta he ottaisivat omat tehtävänsä riittävällä vakavuudella. Taitoja ja tekemisen tahtoa hän tiesi neidoilla kyllä olevan.

Luca Lemminkäinen jatkoi vielä tovin puhettaan kertoen muille, että kun he olivat palanneet takaisin Honkakotoon alkaisi heidän harjoittelut heti seuraavana päivylinä ensimmäisen valon aikoihin. Hän painotti, että jokaisen tuli ilmoittautua Ortsi Oivaltajalle ensin, jotta tämä pystyisi pitämään lukua harjoitusten edistymisestä. Hän selosti vielä miten käytännössä etsintä tapahtuisi ja että he käyttäisivät aluksi toisiaan etsintäkohteina. Tämän jälkeen hän pyysi, että Ortsi Oivaltaja laatisi mielessään valmiiksi kaukoputki- ja yöppövartiovuorot paluumatkan aikana. Tosin Aki Armas oli jätettävä luvuista pois koska tämä joutuisi matkustamaan ympäri maata tiedostoverkostoaan rakentamassa. Luca Lemminkäinen selosti edelleen, että se nellero joka oli ollut vartiovuorossa edellisen yöpön aikana saisi vapautuksen seuraavan päivylin harjoituksista ja niinikään se nellero joka olisi kaukoputkivuorossa saisi myös vapautuksen, koska kaukoputkea oli jonkun tutkailtava kokoajan. Tämä vaatikin hyvää järjestelykykyä, jonka takia oli paras antaa se tehtäväksi Ortsi Oivaltajalle, hän sanoi.

Mielessänsä Luca Lemminkäinen kuitenkin pohti kuinka he saisivat itsestänsä nopeasti koulutettua varteenotettavan iskuryhmän kun selvää oli, että Ortsi Oivaltajaa tarvittiin jatkuvasti harjoittelussa mukana, joten häntä ei voitu laittaa vartiointi- eikä kaukoputkitehtäviin. Hänen itsensä tai Zotto Zompaajan piti jomman kumman olla myös mukana toisia ohjaamassa joka kerran. Aki Armas oli laskuista pois. Kaksi muutakin nelleroa olisi jatkuvasti harjoituksista poissa vuoroja vaihdellen tietenkin. Osaa jouduttiin käyttämään etsintäkohteina kun toiset etsivät ja tätäkin piti voida vuorotella. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, sillä kukaties oli jo heidän suojaisaan maahansa tunkeutunut ties mitä ulkoeläviä ja jos ei pidetty kiirettä heitä saattaisi tulla lisääkin. Ryhmän kokoa ei kuitenkaan sopinut suurentaa sillä riski että tieto tästä tunkeilijaongelmasta kiirisi laajemmallekkin oli suuri. Ehkäpä he joutuisivat kiristämään harjoittelutahtia mutta toiveena oli, että kahden ajanpätkän harjoittelulla joka päivyli he kehittyisivät riittävällä vauhdilla taitaviksi etsijöiksi, sillä pitihän eloon sisältyä muutakin kuten ravinnonkeräämistä lihariisipensaista sekä viherjuurikaslaaksosta ja sen syömistä, lepoa ja yhteisoloa, kirmailua ja vapaamuotoista tassuttelua, purojuoksuja jotta päästäisiin pölyistä eroon, lisävoimien keräämistä mineraalisavimontusta sekä tulevia neuvonpitoja, joissa käytäisiin käytännön toimia läpi. Lisäksi hänen itsensä oli kerettävä pitää yhteyksiä Aki Armaaseenkin yllä kaukoverkoston avulla. Häntä puistatti jo ajatus siitä kuinka vaativa heidän kaikkien tehtävä tulisi olemaan ajatellen sitä levollista olotilaa mistä he olivat saaneet nauttia jo pitempiä aikoja.

"Mikä sinun on?" hän kuuli Rilla Ripeäkintun kuiskaavan kun tämä oli huomannut puistatuksen vierustoverissaan. Luca Lemminkäinen havahtui ajatuksistaan. "Ei yhtään mikään oma silmäteräni. Älä huoli. Kaikki on ihan hyvin."

Kun hän katseli ympärilleen hän huomasi kysyviä ilmeitä toistenkin kasvoilla ja hymyili heille rauhoittavasti.

"No hyvä. Sittenhän me voimmekin sanoa että sana on vapaa", sanoi Ljuba Justiina. "Onko siis kenelläkään mitään kysyttävää?" hän jatkoi. "Eikö ole? No sittenpä kyselen minä. Kuten muistatte kerroin teille eilen signaalihännästäni ja näytin vielä kuinka se toimii. Nyt tahtoisinkin tietää, että missä tapauksissa tätä toimintoa tullaan käyttämään hyödyksi? Lisäksi tahtoisin tietää miten jatkossa toimitaan kun kaiketi minun on tarkoitus olla käskynjakajana kun ääneni on niin kuuluva? Jos olen vaikka vartiovuorossa tai istun kaukoputkella niin enhän voi sieltä käsin käskyjä jaella."

Nyt Ortsi Oivaltaja nousi hitaasti seisomaan ja sanoi: "Minusta meidän kaikkien tulee erikseen opetella määrätyt häntäsignaalit joita käytät ja niiden tarkoituksen mutta varsinaisissa hakuharjoituksissa emme tätä toimintoa tarvitse. Tosi paikan tullen se voi sitten osoittautuakin elintärkeäksi mutta silloinhan me ollaan jo varmasti kaikki taistossa mukana. Mitä käskyjen jakamiseen tulee uskon että voin sinua siinä tuurata ja niin voi myös Muska Muskelikin. Sekään ei ole niin tärkeä tehtävä silloin kun vielä harjoitellaan mutta tositilanteessa sitä tullaan varmasti tarvitsemaan." Tämän sanottuaan Ortsi Oivaltaja palasi istumaan hieman sivuttaisasennossa tuuhea häntä takatassujen päälle kiedottuna.

Kohta jo Fenkku Klenkun pörröturkin kätköistä kuului kimeä ääni joka sai tämän hätkähtämään ja Jaska Juujuun pieni pää työntyi karvojen seasta esille. "Minä olen tällainen pikkujalkainen nellero enkä minä voi mitenkään juosta pitkiä matkoja pitkin metsiä etsimässä toisia. Miten olette ajatelleet minun oikein toimivan siinä hommassa, kysynpä vaan?" Jaska Juujuu tapitti tiiviisti puheenjohtajaa silmiin intensiivinen ilme pikku kasvoillaan.

"Älä huoli pikku neito. Kyllä sinustakin saadaan hyvä hakunellero mutta saat varmasti luvan harjoitella helpommassa maastossa. Tosipaikan tullen tarvitsemmekin eniten ääntäsi ja varmasti saat aina ratsastaa jonkun isomman kaverisi selässä paikasta toiseen. Niinhän me olemme tehneet tähänkin asti." Tämän lausui Nuusku Nummentyttö samalla kun hän virnisti Jaska Juujuulle.

Vuorostaan Muska Muskeli suoristi selkänsä ja nosti käpälänsä pystyyn pyytäen puheenvuoroa. Luca Lemminkäinen nyökkäsi häneen päin. "Aika rientää jos ette ole sattuneet huomaamaan ja jos on kysymyksiä niin sitten vaan kysymään. Muuten ehdotan että että päätämme tähän ja pidämme evästauon, jonka jälkeen te muut paitsi minä, puheenjohtaja ja tiedusteluvastaava voitte poistua."

Jos jollakin olisikin ollut jotain kysyttävää niin kummasti se nyt kaikkosi kaikkien mielestä Muska Muskelin tuiman katseen alla.

Luca Lemminkäinen odotti kuitenkin hetken mutta koska kukaan ei tehnyt elettäkään kysyäkseen mitään hän julisti kokouksen päättyneeksi.

Jo seuraavassa hetkessä Rilla Ripeäkinttu oli tyystin kadonnut koko juhlamontusta ja juoksenteli suuria ympyröitä tasangolla ydinluukammiokummun ympäri suuresti helpottuneena, siitä että oli vihdoinkin vapautunut paikallaolon kahleesta. Toisaalta hän oli hyvin ylpeä itsestään että oli kyennyt niinkin kauan hillitsemään menohalujaan.

Nuusku Nummentyttö nousi ja lähti myös tasangolle juoksemaan kumpua ympäri toiseen suuntaan. Siitähän seurasi pakollinen yhteentörmäys ja kohta jo maassa makasi sekalainen karvakasa Nuusku Nummentyttö alimmaisena. Rilla Ripeäkinttu singahti hetkessä takaisin ylös mutta Nuusku Nummentyttö jäi maahan makaamaan vatsaansa pidellen. Siitäkös Rilla Ripeäkinttu vähän huolestui. "Sattuiko sinua?" hän kysyi. Seuraavassa hetkessä Nuusku Nummentyttö räjähti nauruun ja ei voinut muuta kuin käännellä päätänsä kieltämisen merkiksi.

Tällä aikaa muut nellerot keskittyivät syömään ydinluitaan ja miettimään tulevia koitoksia. Jonkun ajan päästä myös raikulitytöt yhtyivät muitten joukkoon ja alkoivat syödä, joskin Nuusku Nummentytölle se tuotti pienoisia vaikeuksia koska nauru kupli edelleen hänen mahastaan esille.

Keskipäivylin aikaan oli jo hiljaisuus laskeutunut ruokailijoiden ylle tasaista mussutusta lukuunottamatta.

Aikansa siinä syötiin ja sitten alkoi jo yksi jos toinenkin olla lopettamaisillaan ja heittäytyi selälleen ruoansulatusasentoon pikku nokosille. Vaan eipä Rilla Ripeäkinttua paljon nukkumiset huvittanut ja hänpä kierteli ympäriinsä kuonollaan muita tökkimässä, jotta päästäisiin jatkamaan rantaan ja yleiseen peuhailuun. Muut yrittivät kääntää kylkeä mutta Rilla Ripeäkinttua ei niin vaan lannistettu. Niinpä muutkin huokaillen alkoivat tekemään lähtöä mutta sitä ennen Luca pyysi että he lukisivat Iso-Nelleron kunniaksi nelleroitten taistelurukouksen. Hän viittasi muutkin asettumaan riviin toistensa vierelle pää ydinluukammiota päin seisomaan ja alkoi rukoilla.

Taro taatta taivahainen

Alkuisä armahainen

Toive täytä toivovaisen

Suojaa selus sukulaisen

Voima vankka voipuvalle

Järki jakoon jästipäälle

Sisu sitkeä sankarille

Murhemieli mahtailijalle

Intomielet ilmaiseksi

Keinot konnan karkoittajaksi

Suloseudut suojaisiksi

Jäynät jonninjoutaviksi

Tässä kohtaa Luca viittasi tassuillaan ensin oikealle puolelle itseään ja sitten vielä vasemmalle merkiksi siitä että he kaikki rukoilisivat yhdessä ääneen viimeiset säkeet.

Kunnia kuuluu kuulijalle

Armeliaisuuden antajalle

Honkakodon holhoojalle

Taro taatta taivaiselle

Lausuttuaan nämä viimeiset sanat he kaikki kumartuivat pyhättöön päin etujalat maassa ja takajalat suorina, jonka jälkeen he nousivat ja hyvästelivät jäljelle jäävät kolme nelleroa kääntyen Rilla Ripeäkinttu tanssahdellen etummaisena päin rantaa.

"Zotto Zompaaja hyvä. Odotappa hetkinen", Luca Lemminkäinen huikkasi heidän peräänsä. Zotto Zompaaja pysähtyikin joukon keskellä ja sai aikaiseksi taaimmaisten kompasteluja ja yhteentörmäyksiä. Häntä itseäänkin töytäisi hänen perässään kulkenut pikkuinen Risse Lipsis niin että häneltä meinasi mennä jalat alta, sillä töytäisy osui aivan hänen polvitaipeeseensa. Hetken horjahdeltuaan hän saavutti uudelleen tasapainonsa ja kääntyi takaisin jälkijoukkoon päin. Arvata saattaa kuka joukosta tirskahteli huvittuneena esitellen vielä itseksensä liioiteltuja horjahteluliikkeitä senkin jälkeen kun muut olivat jo vakaasti jaloillaan ja joukon kärjessä oleva Rilla Ripeäkinttu ehtinyt puoliväliin rinnettä alas.

Luca juoksi nopeasti Zotto Zompaajan luokse ja pyysi että tämä ensi töikseen tutkailisi tarkasti kaikki vastarannat kaukoputken avulla jotta näkisi oliko seutu vielä yhtä tyhjä eläväisistä kuin heidän tullessaankin. Jos siellä olisi yhtään ketään tulisi heidän olla aivan paikoillaan ja mieluiten rannalla kasvavien tiheiden pensaikkojen suojissa, jottei vahingossakaan kukaan havaitsisi saaresta mitään liikettä edes millään kiikareilla tai muilla vempaimilla, joskin sumuverhon läpäiseminen millään muulla kuin Luca Lemminkäisen omistamalla kaukoputkella olikin mahdotonta. Kaikki riskit olisi silti eliminoitava.

Sitten hän viittasi Zotto Zompaajan matkoihinsa ja palasi Aki Armaan ja Muska Muskelin luokse juoksuradan sisärenkaaseen.

Luca istahti pyyhkien tassullaan pois nenäänsä kutittavan karvan, joka oli takertunut siihen Rilla Ripeäkintun turkista. Sitten hän katsoi Aki Armaaseen päin josko tämä olisi valmis kertomaan hieman tulevista suunnitelmistaan. Aki Armas puolestaan vilkaisi Muska Muskelia nähdäkseen oliko tämä valmis kuuntelemaan vai olisiko kenties halukas aloittamaan keskustelun. Muska Muskeli nyökkäsi jäykästi Aki Armaalle sanomatta mitään.

"No niin sitten aloitan hieman kertoa siitä miten olen ajatellut toimia nyt lähiaikoina mutta mitään yksityiskohtaisia tietoja en voi tässä vaiheessa antaa. Olen siis heti lähdössä omalle matkalleni kun pääsemme takaisin mantereelle. Minulla olisi ehkä tiedossa jo nyt muutamia lupaavia nelleroita raportointi- ja tiedustelutehtäviin mutta en aio vielä paljastaa heidän identiteettiään. Ovatpahan vaan sellaisia joihin olen reissuillani törmännyt ja he ovat osanneet luotettavasti kertoa minulle yhtä ja toista omilla alueillaan tapahtuvista asioista. Olenhan aina pitänyt huolen siitä että pysyn ajan tasalla vaikka mitään uhkaavaa ei ole aiemmin tapahtunutkaan. Lisäksi on jo nyt olemassa hyvä kaukoverkosto jonka avulla pystyn pitämään yhteyttä Honkakotoon melkeinpä mistä vaan maamme kolkasta. Pienoisia parannuksia täytyy vielä tehdä mutta ne kyllä järjestyy."

Aki Armas piti tässä kohtaa pienen hengähdystauon jolloin Muska Muskeli heti tokaisi: "Niin ja nämä reissuillasi tapaamasi nellerothan ovat varmasti suurimmaksi osaksi neitopuolisia otaksuisin."

"No eihän sen ole väliä Muska Muskeli hyvä. Sinä jos kukaan tiedät, että neidot ovat ihan yhtä hyviä ja taitavia kuin pojatkin", Luca Lemminkäinen sanoi väliin.

Aki Armas vain hymyili hieman toispuolisesti ja jatkoi puhumistaan. Hän selosti että menisi varmasti useita päivyleitä ennenkuin hänestä kuuluisi mitään, koska hänen oli kaikesta huolimatta testattava valitsemiensa apurien lojaalisuutta ja vaikenemiskykyä ensin. Lisäksi hänen matkoihinsakin kuluisi aikaa mutta onneksi hänellä oli monta halukasta paikkaa joka puolella jotka mielihyvin huolehtisivat hänen ravitsemisestaan ja soisivat pehmeän pesäkuopan jonne päänsä kallistaa.

"Sen kyllä uskon!" tokaisi Muska Muskeli ylimielisesti. Luca Lemminkäinen hieman kurtisti kulmiaan Muska Muskelille mutta ei virkannut mitään.

Aki Armas ei antanut itsensä häiriintyä vaan jatkoi puhumistaan kertoen paikasta jonne oli eksynyt, joissa asui ikuinen pimeys ja kosteus koska taivaan valo ei koskaan yltänyt maahan asti jättipuiden runkoja pitkin kasvavien runsaslukuisten köynnöskasvien johdosta. Nämä köynnöskasvit peittivät taivaan kokonaan kiemurrellen ja kaarrellen toistensa ympärillä ja kaikki niiden varret olivat inhottavan piikikkäitä. Maanpohja oli täysin vapaa minkäänlaisesta kasvustosta ja hyvin kosteaa. Paikoitellen mutta lähes mahdottomia havaita oli petollisia ja pohjattomia rämelätäkköjä ja jos niihin astui ne imivät astujan sisuksiinsa syvälle maan uumeniin. Ainoa pelastus oli tarttua johonkin piikkiköynnökseen jos sellainen sattui olemaan lähettyvillä. Sillä saattoi voida itsensä vetää kuiville mutta samalla tassut rispaantuisivat ikävästi. Lisäksi näissä köynnöksissä asusteli paljon erilaisia purevia ja pistäviä pikku ötököitä ja niiden aiheuttamat puremat olivat hyvin kivuliaita pitkään ja saattoivat jopa kehittyä vaarallisiksikin jos sattui olemaan yliherkkä niille. Hän jatkoi, että näitä alueita oli ihan muutama pohjoisella reitillä ja ne oli parasta kiertää vuorikivikkojen ylitse minkä vuoksi joutuisi hukkaamaan paljon ylimääräisiä ajanpätkiä ennenkuin saavutti sen puolen rajaseudut ja siellä asuvat isokokoiset Kaukaasian nellerot, jotka olivat pörröisestä ulkonäöstään huolimatta karua ja eleetöntä väkeä mutta erinomaisia vartijoita. Näihin ötökkäkosteikkoihin ei myöskään ollut edes mahdollista kaukoverkkoa asentaa, sillä kaikki äänet ja signaalit imeytyivät köynnösten sekamelskaan.

"Tiedän mitä paikkoja tarkoitat" Luca Lemminkäinen sanoi. "Kerran olen itse eksynyt sinne ja todellakin vältin aivan hiuksenhienosti astumastani kuravellireikään, sillä toisen etutassuni varpaat osuivat jo johonkin limaiseen ja kylmään kun kimppuuni hyökkäsi näitä pistiäisiä niin paljon että käännyin heti ympäri ja palasin takaisin valoon ja kuljin sitten vuorikivikkojen kautta. Sieltä ylhäältä käsin nuo paikat näyttivät aivan valtavilta ja röpelöisiltä mustilta reiltä muuten vihreässä välimaastossa. Ja senkin muistan kuinka kuolettavan hiljaista siellä oli. Ei edes pistiäisistä lähtenyt mitään ääntä. Näiden alueiden nimeksi annoin tuolloin Kalmanpuistot. Sinne en todellakaan soisi kenenkään joutuvan."

"Aivan niin", jatkoi Aki Armas ja selosti vielä kuulijoilleen eteläisen reitin vaikeuksista päästä suuren järvitasangon ylitse. Siellä kun on paljon eri näköisiä ja kokoisia järviä vieri vieressä ja ne muuttavat kokoajan muotoaan valuen edestakaisin toistensa vesiin pieninä tai suurempina puroina. Koska nämä järvet ovat hyvin laajalle levittyneinä ja erittäin syviä keskeltä ei niiden ylitse kykene kahlaamaan. Oli siis oltava jokin vedessä kelluva kulkuneuvo apuna jo senkin takia, että siellä päin puhuttiin veden alla asuvista nälkäisistä pikkupedoista joilla oli hirmuiset hampaat, mikäli se nyt oli totta. Tällaisen kulkuneuvon pystyisi kyllä aikaansaamaan vedessä kasvavien jättilehtien avulla mutta ensin ne oli vedestä kerättävä ja liitettävä yhteen jollakin. Ainoa mikä siihen olisi riittävän kestävää on Kalmanpuiston köynnökset mutta olisi parempi löytää jotain muuta sopivaa matkallansa sillä sinne ei todellakaan ollut asiaa kellään omaa henkeänsä arvostavalla nellerolla.

"Sinun tehtäväsi tulee olemaan hyvin raskas ja arvostan suuresti että olet valmis laittamaan itsesi täysin likoon asiamme puolesta", Luca Lemminkäinen sanoi ihaillen. Jopa Muska Muskelin ilme oli pehmennyt ja hän tutkaili Aki Armasta aivan uusin silmin mutta käänsi hämillään katseensa pois kun huomasi tämän katsovan takaisin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Aki Armas tokaisi vielä: "Niin. Tämä nyt oli se mitä voin tässä vaiheessa teille kertoa. Ettehän huolestu jos ette kuule minusta mitään vähään aikaan. Minähän kyllä pärjään ja olen yhteyksissä heti kun minulla on jotain raportoitavaa, joten pidäpä Luca Lemminkäinen se kaukoverkkolinja auki ja muista käydä tarkastamassa onko siihen tullut mitään viestiä säännöllisesti."

"Toki lupaan olla tarkkana ja senkin tiedän että pärjäät kyllä mutta lupaa silti olla varovainen. Me kaikki Honkakodossa pidämme sinulle häntämme pystyssä että et joutuisi vaikeuksiin matkoillasi. Paljon onnea matkaan velikulta." Tähän Luca Lemminkäinen päätti puheensa voimatta silti tuntea huolestuneisuutta Aki Armaan puolesta.

Muska Muskeli nousi pystyyn ja huokaisi hiljaa itsekkään oikeastaan tiedostamatta mikä häntä niin huokailututti. Sitten hän ryhdistäytyi ja sanoi tomerasti: "Tässä oli ilmeisesti tämän päivylin neuvonpito, joten emmeköhän nyt ala liittymään muitten seuraan jotta ehdimme vielä poistua saarelta ja matkata tovin ennenkuin alkaa hämärtää."

Toiset nyökkäsivät ja niin he kolme kömpivät ylös juhlamontusta tehdäkseen lähtöä. Luca keräsi mukaansa liivinsä joka oli hänen vierellään maassa, koska oli sen riisunut mennessään polskimaan aiemmin ja veti sen päällensä. Taskut olivat jo tyhjät joten heidän olisi pakko löytää syötävää jostakin kotimatkallansa.

Vielä kerran he kumarsivat kunnioittavasti ydinluukammiokumpuun päin ennenkuin poistuivat tasangon yli ja rinnettä alas.

Jonkun ajan päästä he saapuivat muitten luokse jotka huvittelivat kaikki tavallaan pitkin rantatörmää. Ketkä juoksentelivat kilpaa ja ketkä peuhasivat maassa toistensa kanssa. Zotto Zompaaja oli ilmeisesti polskinut oikein reippaasti koska oli aivan litimärkä ja Ljuba Justiina sekä Dore Donkkaja istuskelivat vierekkäin hieman sivussa pensaikkojen luona.

"Huomio kolleegat!" huusi Muska Muskeli kun hän oli ehtinyt jo lähes rannalle asti. "Otaksun että vastarannalla ei ole näkynyt ketään kun näin vapautuneesti täällä olette temmeltäneet. Meidän on nyt hetimiten lähdettävä kotimatkalle, jotta ehdimme löytää jotain syötävääkin ennenkuin asetumme unille. Nyt aion kulkea etunenässä, sillä on äärimmäisen tärkeätä, että noudatamme kaikkia varotoimenpiteitä vedenalaisen tunnelin toisessa päässä ennenkuin poistumme sieltä mantereen puolelle. Me siis kuljemme aivan hiiskumatta ja hyvässä järjestyksessä ilman minkäänlaista tönimistä koko matkan. Onko kaikki ymmärtäneet?" Tässä kohtaa hän loi merkitsevän katseen siihen suuntaan missä Rilla Ripeäkinttu ja Nuusku Nummentyttö olivat keskenään juoksennelleet mutta nyt seisoivat paikoillaan. Sitten hän katsoi Jaska Juujuuta joka kelli Fenkku Klenkun pörröisen selän päällä. Kaikki rannallaolijat nyökkäsivät Muska Muskelille merkiksi että olivat ymmärtäneet täysin.

Muska Muskeli epäröi mielessään tämän käskyn toimivuutta kaikkien osalta mutta oli luotettava siihen, että kaikki sujuisi mutkattomasti. Sitten hän jatkoi: "Otan taakseni Dore Donkkaajan kävelemään koska hän on niin vahva että saa helposti ulosmenotien edessä olevan sammalpeitteen vedettyä sivuun juuri niin hitaasti kuin se pitääkin vetää. Muuten saatte järjestäytyä niinkuin Ortsi Oivaltaja päättää. Etköhän sinä Aki Armas voisi tulla viimeisenä ja kantaa tuota kaukoputkea mukanasi."

Näin he ryhmittyivät sitten pienillä järjestelyillä jonoksi tunnelin suulle. Ljuba Justiinan piti välttämättä päästä Dore Donkkaajan perään kävelemään, varmuuden vuoksi ja Luca Lemminkäinen sekä Rilla Ripeäkinttu jäivät häntäpäähän suhteellisen kauaksi Nuusku Nummentytöstä. Muut asettuivat näiden mainittujen väliin siten, että Ortsi Oivaltaja kulki jonon keskellä veljensä Risse Lipsis edessään.

Kaikki saapuivatkin pitkään kuljettuaan toiseen päähän aivan suunnitelmien mukaisesti. Olihan hyvä että energiavaroja oli käytetty aiemmin siellä saaressa, jotta nyt jaksoivat kaikki käyttäytyä harkiten koko matkan ajalta. Äärimmäisen varoen tarkasteltuaan ulkopuolisen maiseman sen jälkeen kun pimeässä olleiden silmät alkoivat tottua valoon taas he poistuivat tunnelista ja sulkivat sen aukon. Tämän jälkeen he liikkuivat ripeästi kotiseudulle vievän polun alkuun ennenkuin kukaan virkkoi mitään.

"Nyt jätämme jäähyväiset Aki Armaalle, joka lähtee omaa tehtäväänsä toimittamaan muille seuduille. Toivottakaamme kaikki hänelle onnea matkaan." Luca Lemminkäisen aloitteesta kävivät kaikki Aki Armasta taputtelemassa selkään ja toivottamassa hyvää matkaonnea, jonka jälkeen tämä lähti ripein askelin eri suuntaan kulkemaan ja hävisi puitten väliin. Muut katselivat vielä hetken hänen peräänsä ja alkoivat sitten kulkea ryhmässä kotiseutua päin jotenkin apea mieli sisällänsä.

Jonkun aikaa kuljettuaan he huomasivat polun varrella kasvavia lihariisipensaita ja rupesivat keräämään itsellensä ruokaa. Tämän jälkeen Zotto Zompaaja oli löytänyt puron vähän sivummalta ja kun olivat saaneet syödäkseen ja juodakseen he etsivät kaikki itselleen jonkin kolon minne käpertyä lepäämään yöpön ajaksi.