ENSIMMÄINEN LUKU - Vainuharhaisten pitkä vaellus

Muutama päivyli iskuryhmän perustamisen jälkeen päätettiin pitää taktiikkakokous ryhmän jäsenten välillä. Luca Lemminkäinen päätti valita kokoontumispaikaksi syvällä maan keskellä sijaitsevan Ydinluukammiosaaren.

Tämä paikka oli nelleroitten pyhättö ja sinne aukaistiin yleinen kulkusilta vain yhtenä päivänä vuodesta, eli nelleroitten luunkorjuujuhlana joka pidettiin aina sinä päivylinä aikamenosta jolloin salaiset pelastusreitit nelleroitten maahan suljettiin lopullisesti siitä lähtien kun pelastuspartio oli saanut raskaan työnsä päätökseen. Tällöin jaettiin kaikille nelleroille tasan edellisen aikamenon aikana kerätystä ydinluusadosta oma osuutensa ja muutenkin vietettiin ilojuhlaa ja pyydettiin Iso-Nellerolta, nelleroitten alkuisältä, jonka suuri henki asusti iänkaikkisesti tuolla saarella, hyvää satoa tulevallekin aikamenolle. Muuten pyhätön pääsyreitti oli vain harvojen tiedossa.

Ydinluukammio siis sijaitsi saaressa, jota ympäröi iso järvi niin, että saaren rannoilta oli joka puolelle täsmälleen sama matka mantereelle. Itse saari saattoi joinakin erityisen kirkkaina päivyleinä häämöttää sinertävänä mantereelta katsottuna mutta useimmiten sitä ympyröi maidonvalkea sumu ja niin sitä oli mahdotonta paljaalla silmällä havaita.

Järven rantoja peitti joka puolelta isot sammaloituneet kivenmöhkäleet ja muutamassa paikassa kasvoi ihan rannalle asti isoja honkia joiden valtavat ilmajuuret kiemurtelivat ristiin rastiin toistensa yli ja ympäri.

Kun oltiin taivallettu neljä päivyliä ja kolme yöppöä tuonne järven rannalle maastoasiantuntija Zotto Zompaajan johdolla ja nellerot olivat jo umpiväsyneitä pidettiin vihdoinkin lepotauko. Jaska Juujuu Jalkapätkä oli saanut matkustaa Dore Donkkaajan selässä, koska oli kovin lyhytjalkainen nellero eikä olisi muuten jaksanut pitkää taivalta perille synkkien metsien ja virtaavien purojen läpi. Eipä mennyt aikaakaan kun kivenmöhkäleitten keskeltä kuului tasaista tuhinaa ja kaikki matkalaiset olivat syvässä unessa sammalpedeillään.

Monta ajanpätkää uinuttuaan Frodo Friskis heräsi unestaan ja totesi taivaalla jo näkyvän valon kajon. Hän kiiruhti nopeilla liikkeillään puikellellen kivien väleistä herättelemään muutkin nellerot ja kun viimeinenkin oli saanut unet karistettua silmistään ja käynyt hörppäämässä raikasta vettä järvestä Luca Lemminkäinen johdatti ryhmänsä erään suuren juurirykelmän luokse. Sitten hän veti Aki Armas Ainokaisen avulla syrjään raskaan sammalverhon, joka peitti juurakon juuri siitä kohtaa missä juuret muodostivat kolmion muotoisen kuvion ja puikahti sisään juurien alle kutsuen ryhmänsä jäseniä seuraamaan.

Jonon päässä Muska Muskeli seurasi haukankatseellaan koko ajan ympäristöä varmistuakseen ettei kukaan ulkopuolinen nellero tai muukaan eläväinen pääsisi näkemään salaisen sisäänmenoportin sijaintia.

Lopulta Muskakin puikahti juurirykelmän alle menevään tunneliin ja pyysi Dore Donkkaajaa vetämään paksun sammalverhon uudestaan aukon eteen suojaksi ennenkuin seuraisi muita.

Matka pimeässä ja kosteassa tunnelissa kesti aikansa ja Rilla Ripeäkinttu alkoi jo vähän ahdistua ahtaassa putkessa kulkemiseen koska oli luonnostaan liikkuvainen nellero jonka piti päästä juoksemaan aina vaan laajemmissa ympyröissä kulkevia kuvioita niityillä ja puiden keskellä.

Ortsi Oivaltaja kulki Rillan perässä yrittäen rauhoitella tämän kärsimättömyyttä omalla viilipyttymäisellä tavallaan. Se ei ollut niin helppoa kuin miltä se kuulosti sillä aina iloinen Nuusku Nummentyttö olisi mielummin juoksennellut Rillan kanssa kuin kulkenut siistissä jonomuodostelmassa, joten hänkin kuikuili Ortsi Oivaltajan selän yli kokoajan yrittäen päästä Rilla Ripeäkintun luokse peuhaamismielessä ja nuori kikkarapää Zotto Zompaajakin olisi oikein mielellään päässyt tyttöjen kanssa peuhailemaan.

Lopulta Ortsi Oivaltaja lähetti veljensä pikkuisen Risse Lipsiksen viemään viestiä Luca Lemminkäiselle jonon kärkeen, että nellereoitten piti tehdä uusi jonomuodostelma, jotta päästäisiin perille hyvässä järjestyksessä.

Risse Lipsis kipittikin toisten nelleroitten vatsojen alta viemään viestiä ja sen saatuaan Luca Lemminkäinen pyysi perässään kulkevaa siskoansa Ljuba Justiinaa kajauttamaan pysähdyskäskyn perässään tuleville nelleroille.

Kun käsky oli käynyt pysähtelivät nellerot kuuliaisesti yksi toisensa jälkeen. Koska jononpäässä kulki raskasrakenteinen Dore Donkkaaja selässään Jasku Juujuu niin häneltä meni pysähtymiseen hetken kauemmin kuin muilta ja niin hän törmäsi edellään olevaan Muska Muskeliin joka ärsyyntyi tästä oman tilansa loukkaamisesta, joten hän kääntyi salamana ympäri ja rähisi Dore Donkkaajalle mielipiteensä asiasta.

Jaska Juujuu oli saman törmäyksen yhteydessä menettänyt jalkaotteensa ja lennähti suoraan Muska Muskelin selän yli selälleen heittäytyneen Fenkku Klenkun mahan päälle tupsahtaen ja kiljui kauhuissaan niin että muilta oli mennä korvat lukkoon. Fenkku Klenkku rauhoitteli Jaska Juujuuta nuolemalla tämän naamaa ja heiluttamalla häntäänsä samalla kun hän pyysi Jasku Juujuuta vähän rapsuttelemaan sitä massuansa kun nyt siinä sattui olemaan. Zotto Zompaaja toisella puolella Fenkku Klenkkua ilmaisi heti tarjoutuvansa ilomielin rapsuttelemaan sitä massua.

Lopulta kaikki nellerot rauhoittuivat ja Ortsi Oivaltaja alkoi keskeltä käsin muodostaa jonoa uudestaan.

Rilla Ripeäkinttu laitettiin heti Ljuba Justiinan edessä kulkemaan sillä näin Ljuba Justiina pystyisi komentamaan Rilla Ripeäkintun aisoihin jos tätä alkaisi taas tympiä siistissä muodostelmassa kulkeminen. Luca Lemminkäisellä ei ollut sydäntä alkaa Rilla Ripeäkinttua komennella ja sen kyllä Ljuba Justiinakin tiesi.

Nuusku Nummentyttö laitettiin kulkemaan Muska Muskelin ja Dore Donkkaajan väliin pitämään Muska Muskelia hyväntuulisena ja Jaska Juujuu sai kulkea Fenkku Klenkun selässä kun lupasi aina välillä rapsutella tätä korvien takaa.

Aki Armas sai kulkea Ortsi Oivaltajan perässä sillä tämä komearyhtinen, tumma ja tulinen nellero ei ollut sopivaa seuraa kenenkään tyttönelleron taakse, eikä Luca Lemminkäisen mielestä ainakaan Rilla Ripeäkintun läheisyyteen.

Risse Lipsis sai tehtäväkseen kulkea matkaajien väliä pujotellen heidän jalkojen välistä ja näin viedä viestiä Luca Lemminkäiselle jos jotain lisäkitkaa ilmestyisi jonossa kulkijoiden kesken.

Lopulta kun oli jo jokunen ajanpätkä kulunut pääsivät Vainuharharyhmän jäsenistö ulos tunnelista ja saapuivat Ydinluukammiosaaren rantatörmälle. Hetken silmiään räpyteltyään kirkkaassa valossa he ryhmittyivät tiheän pensaikon suojaan ja Luca Lemminkäinen kaivoi ihmeellisen kaukoputkensa esille. Sillä hän vielä, läpäisten saarta ympyröivän tiheän sumuverhon, tarkkaili vastarantaa joka suuntaan, jotta voisi varmistua siitä että siellä toisella puolella ei näkynyt mitään liikettä ja heidän taktiikkakokouksensa pysyisi muilta salassa.

Tällä aikaa Rilla Ripeäkinttu pyysi että voisiko hän ja Nuusku Nummentyttö kenties päästä hetkeksi jaloittelemaan ennen kuin he alkaisivat siirtymään keskemmäksi saarta. Luca Lemminkäinen tunnetaan tarkkana johtajana mutta harvoinhan hän kykeni mitään Rilla Ripeäkintulta kieltämään, joten hän antoi luvan lempeä hymy naamallaan väreillen. Seuraavassa pätkylissä olivat Rilla Ripeäkinttu ja Nuusku Nummentyttö kadonneet näköpiiristä ja ei kulunut kuin muutama pätkyli kun Rilla Ripeäkinttu jo ilmestyi juoksujalkaa vastakkaiselta suunnalta. Kohta perässä seurasi hiukan hengästyneenä myös Nuusku Nummentyttö.

Aki Armas Ainokainen istui vähän syrjemmällä ja murjotti koska ei ollut päässyt kenenkään tyttönelleron perässä kulkemaan tunnelissa kuiskuttelemaan pikku suloisuuksia tämän karvakorvaan ja koska hänen oli pyydetty jämään toistaiseksi rantatörmälle kaukoputkesta vastarantaa seuraamaan sillä aikaa kun muut pitivät kokousta.

Luca Lemminkäisen pyynnöstä Ljuba Justiina kajautti ilmoille marssikäskyn ja niin alkoi ryhmä edetä ylös kapeata polkua joka kiemurteli kallioiden välistä päästäkseen keskemmälle saarta.

Kului yksi ajanpätkä vielä kunnes he saapuivat kallioiden välissä olevalle tasangolle, josta saattoi jo havaita sen ison ja tummanpuhuvan kummun, joka kätki sisällensä Ydinluukammion.

Itse Ydinluukammioon ei pääse kukaan muuta kuin tuona yhtenä päivylinä aikamenosta, eli luunkorjuujuhlana. Iso-Nelleron suuri henki valvoi pyhää kammiota eikä suonut sisällepääsyä muina aikoina vaan menoaukko oli tiukasti sinetöity ja paljaalle silmälle näkymätön.

Näin ollen kokous piti pitää kammion ulkopuolella sijaitsevassa valtavassa juhlamontussa jonka keskellä olevan kivien reunustaman juoksuradan sisärengas sopisi hyvin ryhmän kokoontumisen tarkoitukseen. Tässä oli sekin hyvä puoli että Rilla Ripeäkinttu pääsisi jaloittelemaan pitkin juoksurataa olematta silti poissa kuuloetäisyydeltä ja Frodo Friskis voisi harjoitella Rilla Ripeäkintun ja Nuusku Nummentytön kanssa samalla harhautusliikkeitänsä näiden juostessa pitkin rataa.

Kuten nelleroitten tapoihin kuuluu he ensin hiljentyivät ja kääntyivät kammiopyhättöön päin kumartaen kaikki syvään Iso-Nelleron kunniaksi ja pyysivät tältä viisautta toimia jalomielisellä tavalla ja voimia jaksaa viedä tehtävänsä loppuun asti tulevien koitosten ajaksi.