HONKAKODON NELLEROT - tarina urhoollisesta huiskuhäntäväestä

MISTÄ KAIKKI ALKOI

Kaukana kaukana neljän valtameren, viiden kuohuavan kosken, kuuden ison vuorijonon ja seitsemän ikuisen usvaverhon takana maailman äärilaidalla sijaitsee salaperäinen maa. Maa on niin salainen ettei sillä ole mitään nimeä eikä sitä voida edes satelliitin avulla avaruudesta käsinkään havaita.

Tätä suurien honkien ja vihreitten niittyjen maata kansoittaa yhtä salaperäinen mutta monimuotoinen ja jalomielinen kansa, Nellerot.

Ensin maassa oli vain kaksi. Toinen niistä oli Luca Lemminkäinen Nellero. Hän istui päivittäin tarunomaisen kaukoputkensa äärellä katsellen muun maailman menoa ja kauhisteli monen lajitoverinsa surkeata kohtaloa. Tämä kaukoputki oli sellainen ihmetys että se pystyi läpäisemään salaperäisyyden usvaverhot ja näkemään ihan koko muun maailman. Toinen oli Muska Muskeli Nellero. Muska Muskeli ei ollut kovinkaan isokokoinen mutta kuitenkin kovin tomera ja aikaansaapa. Niinpä nämä kaksi päätyivät yhteistuumin päätökseen että lajitoverit on saatava pois kurjuudesta ja alkoivat laatia suunnitelmaa.

Kymmenen päivyliä ja kymmenen yöppöä kesti suunnitelman toteutus ja lopulta oli valmiina ne salaiset reitit joiden avulla saatiin ystävät pois turvaan maailman pahuudesta ilman että olinpaikka selviäisi kenellekkään ulkopuoliselle.

Töitä tehtiin hikipisarat otsalla helmeillen ja lopulta aikojen saatossa vihreillä niityillä ja suurten honkien juurilla olevissa pehmeissä pesäkoloissa asusti jo suuri määrä kaikenkarvaisia ja kokoisia nelleroita.

Eipä kulunut aikaakaan kun Luca Lemminkäisen vakava ja huolestunut ilme muuttui aina iloiseksi hymynaamaksi. Syynä tähän oli pitkäsäärinen kaunotar Rilla Ripeäkinttu ja kohta supistiin jo puskissa yhteisen pesän perustamisesta.

Elämä sujui rattoisasti yhdessä kirmaillen ja pehmeissä pesissä lekotellen kunnes eräänä päivylinä yhteen usvaverhoista syntyi repeämä, yksi koskista lopetti pauhaamisensa, yhteen vuorijonoon ilmestyi iso halkeama johon yksi valtameri imeytyi kokonaan ja kuivui pois.

Tästä huolestuneena Luca Lemminkäinen istuutui jälleen kaukoputkensa äärelle ja havaitsi kauhukseen että jostakin katsottiin suoraan takaisin suurella kaukoputkella. Luca Lemminkäinen kutsui neuvonpitoon kaikki ystävänsä ja siitä päivästä lähtien vuoroteltiin aina kaukoputkivuoroja, jotta havaittaisiin heti jos jotain tunkelijoita olisi liikkeellä.

Aikaa kului eikä mitään epätavallista ollut havaittavissa kunnes kolmantenakymmenentenäensimmäisenä päivylinä kaukoputkivuorossa ollut Aki Armas Ainokainen, tumma ja tulinen nellero, juoksi hätääntyneenä Luca Lemminkäisen luokse ja kertoi nähneensä outoa liikehdintää maan rajoilla. Nyt olivat hyvät neuvot ja pikainen toiminta tarpeen.

Päätettiin perustaa iskuryhmä taistelemaan tunkeilijoita vastaan. Tähän ryhmään valittiin tarkkaan kukin jäsen tämän erityisominaisuuksien mukaan. Kun jäsenistö oli valmiiksi valittuna olivat seuraavat nellerot saaneet kukin tärkeän tehtävänsä iskuryhmässä.

Fenkku Klenkku Keimaaja valittiin siksi että hän osaisi hyvin hämätä tunkeilijan olemalla mielin kielin ja keikistelemällä kunnes apujoukot saapuivat paikalle. Jos sekään ei auttaisi hän tekeytyisi rammaksi ja avuttomaksi jotta tunkeilija pitäisi häntä täysin vaarattomana.

Muska Muskelin tehtävä olisi pitää kuri ja järjestys iskujoukkojen jäsenistössä ja niin huolehtia siitä että koulutus sujuisi asianmukaisesti ilman mitään leikkiinryhtymisiä kesken harjoitusten.

Rilla Ripeäkintusta tuli ryhmän itseoikeutettu jäsen koska on nelleroiden juoksuvalio ja kykenisi tunkeilijan kuin tunkeilijan juoksemaan kiinni ja hyppäämään kumoon ja siksikin että Luca Lemminkäinen oli salaisesti Rilla Ripeäkinttuun rakastunut.

Aki Armas Ainokainen sai tehtävän salaisena agenttina koska hän oli alunperinkin ollut se nellero joka oli tunkeilijat havainnut. Hänen piti siis perustaa tiedostoverkosto joka maan kolkkaan josta tiedot epätavallisesta liikkeestä raportoitaisiin hänelle.

Dore Donkkaaja otettiin ryhmään raskaan sarjan tehtäviin koska tältä nellerolta sitä lihasmassaa ei puutu. Lisäksi Dore Donkkaaja osoittautui hyvinkin oppivaiseksi etsintänelleroksi ja sellaisia tarvittiin.

Risse Lipsis pääsi mukaan pienen kokonsa takia sillä näin hän pystyisi huomaamatta hiipimään tunkeilijan lähettyville ja salamannopeasti tainnuttaa tämä tuhansiin märkiin suudelmiin.

Rissen velipoika Ortsi Oivaltaja oli mukana rauhallisuutensa takia valvomassa Muska Muskelin kanssa kuria ja järjestystä.

Ljuba Justiina Lumoavainen oli Luca Lemminkäisen siskoksensa ottama nellero, ja hänellä oli jotain teerenpeliä yhdessä Dore Donkkaajan kanssa. Ljuban tehtävä oli siis muunmuassa pitää hienovaraisesti herra Donkkaaja oikealla polulla sekä toimia käskyjen jakajana koska omisti komean äänen ja samalla tietenkin osallistua etsintäpartion tehtäviin.

Frodo Friskis otettiin mukaan siksi että kevytrakenteisenä kykeni liitämään vaikeimmankin maaston yli pitämään tunkeilijoita paikoillaan nopeilla piiritysliikkeillä kunnes Rilla Ripeäkinttu ehtisi hypäämään heidät kumoon, jonka jälkeen Dore Donkkaaja kävisi päälle istumaan kunnes Risse Lipsis olisi saanut tainnutettua vihollisen suudelmillaan sillä aikaa kun Muska Muskeli Ja Ortsi Oivaltaja valvoisi että kaikki sujuisi sääntöjen mukaisesti.

Jaska Juujuu Jalkapätkä oli vielä siksi mukana että jos tunkeilija olisi niin sitkeää laatua ettei mikään edelläolevasta saisi tainnutusta aikaiseksi piti hänen tehdä viimeistelytyö kimittämällä niin kovaa tunkeilijan korvaan että varmasti taintuisi.

Vielä piti jäsenistöä vahvistaa Zotto Zompaajalla koska tämä oli nelleroitteen maan ensimmäisiä uudisasukkaita ja oli jo ennestään taitava etsintähommissa ja hyvä maaston asiantuntija.

Nuusku Nummentyttö oli sitten viimeinen mukaan valittu iskuryhmän jäsen koska oli aina pirteä ja sitkeä työntekijä ja hänen tuli myös pitää ryhmän hyvää ilmapiiriä yllä aina pirteällä olemuksellaan.

Näin saatiin perustettua Luca Lemminkäisen johdolla tulta ja tunkeilijoita pelkäämätön 13-henkinen iskuryhmä Vainuharhat jolla alkoi pikimmiten rankat päivät etsintäharjoittelun merkeissä.

 

 

ENSIMMÄINEN LUKU - Vainuharhaisten pitkä vaellus

Muutama päivyli iskuryhmän perustamisen jälkeen päätettiin pitää taktiikkakokous ryhmän jäsenten välillä. Luca Lemminkäinen päätti valita kokoontumispaikaksi syvällä maan keskellä sijaitsevan Ydinluukammiosaaren.

Tämä paikka oli nelleroitten pyhättö ja sinne aukaistiin yleinen kulkusilta vain yhtenä päivänä vuodesta, eli nelleroitten luunkorjuujuhlana joka pidettiin aina sinä päivylinä aikamenosta jolloin salaiset pelastusreitit nelleroitten maahan suljettiin lopullisesti siitä lähtien kun pelastuspartio oli saanut raskaan työnsä päätökseen. Tällöin jaettiin kaikille nelleroille tasan edellisen aikamenon aikana kerätystä ydinluusadosta oma osuutensa ja muutenkin vietettiin ilojuhlaa ja pyydettiin Iso-Nellerolta, nelleroitten alkuisältä, jonka suuri henki asusti iänkaikkisesti tuolla saarella, hyvää satoa tulevallekin aikamenolle. Muuten pyhätön pääsyreitti oli vain harvojen tiedossa.

Ydinluukammio siis sijaitsi saaressa, jota ympäröi iso järvi niin, että saaren rannoilta oli joka puolelle täsmälleen sama matka mantereelle. Itse saari saattoi joinakin erityisen kirkkaina päivyleinä häämöttää sinertävänä mantereelta katsottuna mutta useimmiten sitä ympyröi maidonvalkea sumu ja niin sitä oli mahdotonta paljaalla silmällä havaita.

Järven rantoja peitti joka puolelta isot sammaloituneet kivenmöhkäleet ja muutamassa paikassa kasvoi ihan rannalle asti isoja honkia joiden valtavat ilmajuuret kiemurtelivat ristiin rastiin toistensa yli ja ympäri.

Kun oltiin taivallettu neljä päivyliä ja kolme yöppöä tuonne järven rannalle maastoasiantuntija Zotto Zompaajan johdolla ja nellerot olivat jo umpiväsyneitä pidettiin vihdoinkin lepotauko. Jaska Juujuu Jalkapätkä oli saanut matkustaa Dore Donkkaajan selässä, koska oli kovin lyhytjalkainen nellero eikä olisi muuten jaksanut pitkää taivalta perille synkkien metsien ja virtaavien purojen läpi. Eipä mennyt aikaakaan kun kivenmöhkäleitten keskeltä kuului tasaista tuhinaa ja kaikki matkalaiset olivat syvässä unessa sammalpedeillään.

Monta ajanpätkää uinuttuaan Frodo Friskis heräsi unestaan ja totesi taivaalla jo näkyvän valon kajon. Hän kiiruhti nopeilla liikkeillään puikellellen kivien väleistä herättelemään muutkin nellerot ja kun viimeinenkin oli saanut unet karistettua silmistään ja käynyt hörppäämässä raikasta vettä järvestä Luca Lemminkäinen johdatti ryhmänsä erään suuren juurirykelmän luokse. Sitten hän veti Aki Armas Ainokaisen avulla syrjään raskaan sammalverhon, joka peitti juurakon juuri siitä kohtaa missä juuret muodostivat kolmion muotoisen kuvion ja puikahti sisään juurien alle kutsuen ryhmänsä jäseniä seuraamaan.

Jonon päässä Muska Muskeli seurasi haukankatseellaan koko ajan ympäristöä varmistuakseen ettei kukaan ulkopuolinen nellero tai muukaan eläväinen pääsisi näkemään salaisen sisäänmenoportin sijaintia.

Lopulta Muskakin puikahti juurirykelmän alle menevään tunneliin ja pyysi Dore Donkkaajaa vetämään paksun sammalverhon uudestaan aukon eteen suojaksi ennenkuin seuraisi muita.

Matka pimeässä ja kosteassa tunnelissa kesti aikansa ja Rilla Ripeäkinttu alkoi jo vähän ahdistua ahtaassa putkessa kulkemiseen koska oli luonnostaan liikkuvainen nellero jonka piti päästä juoksemaan aina vaan laajemmissa ympyröissä kulkevia kuvioita niityillä ja puiden keskellä.

Ortsi Oivaltaja kulki Rillan perässä yrittäen rauhoitella tämän kärsimättömyyttä omalla viilipyttymäisellä tavallaan. Se ei ollut niin helppoa kuin miltä se kuulosti sillä aina iloinen Nuusku Nummentyttö olisi mielummin juoksennellut Rillan kanssa kuin kulkenut siistissä jonomuodostelmassa, joten hänkin kuikuili Ortsi Oivaltajan selän yli kokoajan yrittäen päästä Rilla Ripeäkintun luokse peuhaamismielessä ja nuori kikkarapää Zotto Zompaajakin olisi oikein mielellään päässyt tyttöjen kanssa peuhailemaan.

Lopulta Ortsi Oivaltaja lähetti veljensä pikkuisen Risse Lipsiksen viemään viestiä Luca Lemminkäiselle jonon kärkeen, että nellereoitten piti tehdä uusi jonomuodostelma, jotta päästäisiin perille hyvässä järjestyksessä.

Risse Lipsis kipittikin toisten nelleroitten vatsojen alta viemään viestiä ja sen saatuaan Luca Lemminkäinen pyysi perässään kulkevaa siskoansa Ljuba Justiinaa kajauttamaan pysähdyskäskyn perässään tuleville nelleroille.

Kun käsky oli käynyt pysähtelivät nellerot kuuliaisesti yksi toisensa jälkeen. Koska jononpäässä kulki raskasrakenteinen Dore Donkkaaja selässään Jasku Juujuu niin häneltä meni pysähtymiseen hetken kauemmin kuin muilta ja niin hän törmäsi edellään olevaan Muska Muskeliin joka ärsyyntyi tästä oman tilansa loukkaamisesta, joten hän kääntyi salamana ympäri ja rähisi Dore Donkkaajalle mielipiteensä asiasta.

Jaska Juujuu oli saman törmäyksen yhteydessä menettänyt jalkaotteensa ja lennähti suoraan Muska Muskelin selän yli selälleen heittäytyneen Fenkku Klenkun mahan päälle tupsahtaen ja kiljui kauhuissaan niin että muilta oli mennä korvat lukkoon. Fenkku Klenkku rauhoitteli Jaska Juujuuta nuolemalla tämän naamaa ja heiluttamalla häntäänsä samalla kun hän pyysi Jasku Juujuuta vähän rapsuttelemaan sitä massuansa kun nyt siinä sattui olemaan. Zotto Zompaaja toisella puolella Fenkku Klenkkua ilmaisi heti tarjoutuvansa ilomielin rapsuttelemaan sitä massua.

Lopulta kaikki nellerot rauhoittuivat ja Ortsi Oivaltaja alkoi keskeltä käsin muodostaa jonoa uudestaan.

Rilla Ripeäkinttu laitettiin heti Ljuba Justiinan edessä kulkemaan sillä näin Ljuba Justiina pystyisi komentamaan Rilla Ripeäkintun aisoihin jos tätä alkaisi taas tympiä siistissä muodostelmassa kulkeminen. Luca Lemminkäisellä ei ollut sydäntä alkaa Rilla Ripeäkinttua komennella ja sen kyllä Ljuba Justiinakin tiesi.

Nuusku Nummentyttö laitettiin kulkemaan Muska Muskelin ja Dore Donkkaajan väliin pitämään Muska Muskelia hyväntuulisena ja Jaska Juujuu sai kulkea Fenkku Klenkun selässä kun lupasi aina välillä rapsutella tätä korvien takaa.

Aki Armas sai kulkea Ortsi Oivaltajan perässä sillä tämä komearyhtinen, tumma ja tulinen nellero ei ollut sopivaa seuraa kenenkään tyttönelleron taakse, eikä Luca Lemminkäisen mielestä ainakaan Rilla Ripeäkintun läheisyyteen.

Risse Lipsis sai tehtäväkseen kulkea matkaajien väliä pujotellen heidän jalkojen välistä ja näin viedä viestiä Luca Lemminkäiselle jos jotain lisäkitkaa ilmestyisi jonossa kulkijoiden kesken.

Lopulta kun oli jo jokunen ajanpätkä kulunut pääsivät Vainuharharyhmän jäsenistö ulos tunnelista ja saapuivat Ydinluukammiosaaren rantatörmälle. Hetken silmiään räpyteltyään kirkkaassa valossa he ryhmittyivät tiheän pensaikon suojaan ja Luca Lemminkäinen kaivoi ihmeellisen kaukoputkensa esille. Sillä hän vielä, läpäisten saarta ympyröivän tiheän sumuverhon, tarkkaili vastarantaa joka suuntaan, jotta voisi varmistua siitä että siellä toisella puolella ei näkynyt mitään liikettä ja heidän taktiikkakokouksensa pysyisi muilta salassa.

Tällä aikaa Rilla Ripeäkinttu pyysi että voisiko hän ja Nuusku Nummentyttö kenties päästä hetkeksi jaloittelemaan ennen kuin he alkaisivat siirtymään keskemmäksi saarta. Luca Lemminkäinen tunnetaan tarkkana johtajana mutta harvoinhan hän kykeni mitään Rilla Ripeäkintulta kieltämään, joten hän antoi luvan lempeä hymy naamallaan väreillen. Seuraavassa pätkylissä olivat Rilla Ripeäkinttu ja Nuusku Nummentyttö kadonneet näköpiiristä ja ei kulunut kuin muutama pätkyli kun Rilla Ripeäkinttu jo ilmestyi juoksujalkaa vastakkaiselta suunnalta. Kohta perässä seurasi hiukan hengästyneenä myös Nuusku Nummentyttö.

Aki Armas Ainokainen istui vähän syrjemmällä ja murjotti koska ei ollut päässyt kenenkään tyttönelleron perässä kulkemaan tunnelissa kuiskuttelemaan pikku suloisuuksia tämän karvakorvaan ja koska hänen oli pyydetty jämään toistaiseksi rantatörmälle kaukoputkesta vastarantaa seuraamaan sillä aikaa kun muut pitivät kokousta.

Luca Lemminkäisen pyynnöstä Ljuba Justiina kajautti ilmoille marssikäskyn ja niin alkoi ryhmä edetä ylös kapeata polkua joka kiemurteli kallioiden välistä päästäkseen keskemmälle saarta.

Kului yksi ajanpätkä vielä kunnes he saapuivat kallioiden välissä olevalle tasangolle, josta saattoi jo havaita sen ison ja tummanpuhuvan kummun, joka kätki sisällensä Ydinluukammion.

Itse Ydinluukammioon ei pääse kukaan muuta kuin tuona yhtenä päivylinä aikamenosta, eli luunkorjuujuhlana. Iso-Nelleron suuri henki valvoi pyhää kammiota eikä suonut sisällepääsyä muina aikoina vaan menoaukko oli tiukasti sinetöity ja paljaalle silmälle näkymätön.

Näin ollen kokous piti pitää kammion ulkopuolella sijaitsevassa valtavassa juhlamontussa jonka keskellä olevan kivien reunustaman juoksuradan sisärengas sopisi hyvin ryhmän kokoontumisen tarkoitukseen. Tässä oli sekin hyvä puoli että Rilla Ripeäkinttu pääsisi jaloittelemaan pitkin juoksurataa olematta silti poissa kuuloetäisyydeltä ja Frodo Friskis voisi harjoitella Rilla Ripeäkintun ja Nuusku Nummentytön kanssa samalla harhautusliikkeitänsä näiden juostessa pitkin rataa.

Kuten nelleroitten tapoihin kuuluu he ensin hiljentyivät ja kääntyivät kammiopyhättöön päin kumartaen kaikki syvään Iso-Nelleron kunniaksi ja pyysivät tältä viisautta toimia jalomielisellä tavalla ja voimia jaksaa viedä tehtävänsä loppuun asti tulevien koitosten ajaksi.

TOINEN LUKU - Vainuharhan jäsenet esittelevät taitojaan

Luca Lemminkäinen asettui istumaan juoksuradan sisärenkaan keskelle ja pyysi muut Vainuharhaiset istuutumaan ympärilleen.

Kohta kaikki olivat paikkansa löytäneet ja Rilla Ripeäkinttu vielä varmuudeksi hivuttautui hieman lähemmäksi puheenjohtajaa sanoen että hänen korvissaan hieman suhisee eikä näin ollen kuulisi muuten niin hyvin mitä tällä oli sanottavana. Luca Lemminkäinen hymyili hämillisen näköisenä pitkäsäärelle mutta Muska Muskelin suunnasta kuului halveksiva tuhahdus. Juuri kun Luca Lemminkäinen aikoi julistaa kokouksen avatuksi nosti Dore Donkkaaja hieman hämillänsä käpälänsä pystyyn ja pyysi saada vaihtaa paikkaa kun oli jotain terävää juuri siinä hänen takamuksensa alla. Luca Lemminkäisen nyökättyä Dore Donkkaja äkkiä vaihtoi paikkaa niin että pääsi Ljuba Justiinan viereen. Nyt Muska Muskeli alkoi jo pikkuisen ärsyyntymään ja ilmoitti, että jos muutkin vielä halusivat vaihtaa paikkaa niin sitten tekisivät sen vikkelästi jotta päästäisiin vihdoinkin kokous aloittamaan. Ortsi Oivaltaja taputteli Muska Muskelia rauhoittavasti olalle ja Nuusku Nummentyttö lähetti hänelle ison hymyn. Fenkku Klenkku myhäili tyytyväisenä selällään kun Jaska Juujuu aina välillä muisti rapsutella hänen pörröistä massuansa. Risse Lipsis ja Zotto Zompaaja kiemurtelivat hieman paikoillaan toisiaan pälyillen. Zotto Zompaajaa olisi huvittanut pieni leikkipaini Risse Lipsiksen kanssa mutta hän jähmettyi aloilleen kun kuuli Muska Muskelin kiukkuisen sävyn, sillä hän tiesi että tätä tyttö nelleroa ei passannut liikoja ärsyttää. Frodo Friskis istui Fenkku Klenkun vieressä hiljaa ja verrytteli jalkojansa joiden ansiosta hän oli niin hyvä harhautusliikkeiden tekijä.

Rauha laskeutuikin lopulta ryhmän keskelle ja kokous julistettiin alkaneeksi.

Luca Lemminkäinen alkoi kertoa kuulijoilleen miten heidän tulisi toimia jotta metsät, niityt, purot ja kummut tulisivat kartoitettua tarkasti mahdollisten tunkeilijoiden varalta. Heidän tulisi aloittaa pikimmiten rankka harjoitteluohjelma jonka avulla heistä tulisi lyömätön etsintäryhmä kiertämään joka maan kolkan tarkasti ja haistamaan tunkeilijat ulos piiloistaan. Hän muistutti ympärillään olevia ettei kukaan ollut koskaan nähnyt millaisilta nämä tunkeilijat näyttivät vaan että Aki Armas oli pelkästään huomannut epämääräistä liikehdintää maan rajoilla. Puheenjohtajana hän sitten pyysi kutakin jäsentä kertomaan muille miten aikoi käyttää omia vahvuuksiansa hyväksi tulevissa koitoksissa. Ensimmäisen puheenvuoron hän antoi Muska Muskelille joka oli Luca Lemminkäisen kanssa ainoa toinen alkuasukas. Hän tiesi niinikään että oli parasta tehdä niin tai muuten ei hyvä seuraisi.

Muska Muskeli nousi seisomaan ja katsoi muita itseään isompiakin nelleroita tiukalla katseellaan tovin ennenkuin aloitti puheenvuoronsa. Sen jälkeen hän alkoi selostaa oman tehtävänsä pääpiirteet seuraavasti: "Minä en ole kooltani iso mutta älkää antako sen hämätä. Voitte olla varmoja että aion pitää kuria ja järjestystä ryhmässä silloin kun harjoitellaan. Mitään lipsumisia en tule suvaitsemaan. Itsekkin aion toki osallistua etsintöihin sillä toimiihan minunkin nenäni vallan mainiosti. Mikäli löydämme ulkopuolisia eläväisiä aion valvoa kolleegani Ortsi Oivaltajan kanssa tarkasti että tällaisten olentojen tainnutustaktiikassa toimitaan oikein, sillä olemmehan jalomielistä kansaa ja tarkoituksena lienee vain häätää nämä olennot maamme salaisten rajojen tuolle puolen. Siksi ne onkin ensin saatava tainnutettua että voimme kuljettaa heidät pois heidän näkemättä sitä reittiä mitä joudumme käyttämään. Tämä tarkoittanee rakas puheenjohtaja sitä että salaiset reitit on avattava uudestaan ja jo siinä on omat riskinsä."

Muut nellerot istuivat aivan hiljaa kuunnellen Muska Muskelin selostusta mutta kun tuli puhe salaisten reittien uudelleenavaamisesta kuului ryhmästä kauhistuneita huokauksia ja he käänsivät huolestuneet katseensa Luca Lemminkäiseen. Luca Lemminkäinen katsoi heitä takaisin surullinen ilme silmissään ja nyökkäsi hiljaa mutta nosti käpälänsä pystyyn hiljentymisen merkiksi. Sen jälkeen hän kääntyi Zotto Zompaajan puoleen ja pyysi tätä kertomaan ryhmälle omista taidoistaan.

Zotto Zompaaja nousi pystyyn ja alkoi kierrellä ja kaarrella muitten nelleroitten ympärillä samalla kovasti ilmaa haistellen. Hän sanoi: "Minä olen ensimmäinen tänne päässyt uudisasukas ja tunnen jo maaston yhtä hyvin kuin oman häntäni. Olen ollut useasti Luca Lemminkäisen kanssa etsinnöissä mukana kun jokin pikkunellero on ollut kadoksissa ja tiedän jo hyvin miten näissä tilanteissa tulee toimia. Näin minä etsin kadonneita (edelleen kierrellen muitten ympärillä ja ilmaa haistellen) ja näin minä aion löytää myös maahamme tunkeutuneet ulkoelävät."

Nuusku Nummentyttö alkoi tirskua koska hänestä Zotto Zompaaja näytti aika huvittavalta siinä kaarrellessaan nenä päin taivasta. Muska Muskeli mulkaisi heti Nuusku Nummentyttöä niin vihaisesti että tämä hiljentyi saman tein mutta pelästyksissään hänelle tuli hikka. Siltikin hän nikotellen hymyili suopeasti Muska Muskelille.

Seuraavaksi Luca Lemminkäinen antoi puheenvuoron Ortsi Oivaltajalle joka nousi arvokkaasti seisomaan ja aloitti puheensa: "Minä olen meistä vanhin ja viisain ja koska en ole enää mikään hötkyilijä... (samalla hän loi pikaisen vilkaisun Rilla Ripeäkinttuun joka jo kärsimättömänä vääntelehti puolelta toiselle Luca Lemminkäisen vierellä) ...aion yrittää säilyttää hyvän järjestyksen ryhmässämme yhdessä Muska Muskelin kanssa ja toimia neuvonantajana kiperissä kysymyksissä teille muille. Minä olen hyvä järjestelemään aikatauluja ja ryhmän välisten suhteiden toimivuutta, joten minun puoleeni voitte aina kääntyä." Sanottuaan viimeiset sanansa Ortsi Oivaltaja istuutui taas paikoilleen ja asetti itsensä mukavaan asentoon ennenkuin nyökkäsi puheenjohtajaan päin vilkaisten samalla taas Rilla Ripeäkinttua ja sen jälkeen edelleen nikottelevaa Nuusku Nummentyttöä.

Luca Lemminkäinen ymmärsi vinkin joten hän kääntyi nyt Rilla Ripeäkintun puoleen ja samalla nyökkäsi Nuusku Nummentytölle sanoen: " No niin tytöt. Jospa te nyt vuorostanne näyttäisitte miten teidän taidoistanne on hyötyä."

Samalla Rilla Ripeäkinttu ponkaisi pystyyn helpottuneena ja lähti juoksemaan hurjaa vauhtia ympäri juoksurataa. Kun hän oli juossut radan ympäri kertaalleen liittyi Nuusku Nummentyttökin iloitteluun iso hymy naamallaan ja samalla hikkakin katosi pois. Rilla alkoi puhumaan jatkaen juoksuaan aina vaan hurjempaa tahtia: "Minä olen meistä kaikista nopein juoksija ja minulla on hirveästi ponnistusvoimaa jaloissani." Samalla Rilla Ripeäkinttu kääntyi ympäri ja kamppasi perässään tulevan Nuusku Nummentytön, joka kaatui nauraen kumoon. "Minä siis saan kiinni ihan kenet vaan ja pystyn heidät hyppäämään kumoon ennenkuin he ehtivät silmiään räpyttää."

Nuusku Nummentyttöä nauratti niin ettei meinannut päästä takaisin seisomaan mutta lopulta hän ehti ylös juuri ennenkuin Rilla Ripeäkinttu oli taas kiertänyt juoksuradan ympäri ja välttyi siltä että tulisi ylijuoksetuksi. Sitten hän sanoi tirskahdusten säestyksellä: "Minä taas olen aina niin iloinen että kukaan ei voi pitkään olla huonolla tuulella minun seurassani vaikka kuinka väsyttäisi. Aion tehdä parhaani jotta kaikki muutkin ryhmässä olijat pysyisivät hyväntuulisina kanssani. Olen myös kova tyttö etsimään ja jaksan tehdä sitä hommaa vaikka kuinka kauan väsymättä."

Muitakin ryhmäläisiä alkoi naurattaa tyttöjen edesottamukset ja jopa Muska Muskelikin hymyili heille omaan viileään tapaansa.

Luca Lemminkäinen nyökkäsi Frodo Friskikseen päin merkiksi että nyt olisi hänen vuoronsa esitellä taitojaan. Frodo Friskis olikin seuraavassa pätkylissä mukana juoksuradalla tekemässä salamannopeita piiritysliikkeitä tyttöjen ympärillä ja aina kun he yrittivät ohittaa Frodo Friskiksen niin tämä oli jo tukkinut kulkusuunnan toiselta puolelta. Tätä jatkui tovin ennenkuin Frodo Friskis kääntyi toisten puoleen ja alkoi puhumaan: "Minun kevyen rakenteeni vuoksi ei ole sellaista paikkaa maastossa josta minä en pystyisi kulkemaan. Minä ikään kuin pystyn liitämään vaikeimpienkin paikkojen yli. Sen lisäksi kenelläkään meistä muista ei ole niin hyvää piiritys- ja harhautustaktiikkaa kuin minulla, joten kykenen pitämään minkä tahansa eläväisen aloillaan määrätyllä alueella. Jopa Rilla Ripeäkintunkin kuten äsken saitte nähdä." Tämän jälkeen hän kumarsi ja meni takaisin paikalleen jalkojaan verryttelemään.

Luca Lemminkäinen sanoi, että tässä yhteydessä pidettäisiin tauko kun jo puolet ryhmäläisistä olivat taitojaan esitelleet ja kaivoi esille päällään olevan liivin taskuista kaikille pienen ydinluun taukopalaksi ja kutsui juoksuradalla olevat tytötkin syömään.

Jo kohta kuului ryhmäläisten välillä rauhallista mussutusta kun he kaikki tyytyväisinä keskittyivät järsimään omia luitaan.

Hetkisen syötyään Luca Lemminkäinen pyysi pikkuista Jaska Juujuu Jalkapätkää kiljumaan vielä rannalla väijyvälle Aki Armas Ainokaiselle kutsun liittyä muiden seuraan. Välimatka rannalle oli niin pitkä että siihen ei riittäisi Ljuba Justiinan komea äänikään vaan vaadittiin vieläkin kuuluvampi ja kovin kimeä ääni, jonka Jaska Juujuu omisti.

Kutsun kuultuaan Aki Armas lähti vilkkaasti kiemurtelemaan kapeata polkua muiden luokse ja saapuikin sinne alle yhden ajanpätkän. Tultuaan perille hänkin sai ydinluun purtavakseen ja mussuttelikin sitä nautinnollisesti ja pitkään vaikka muut olivat jo melkein omansa syöneet.

Luca Lemminkäinen päätti antaa Aki Armaalle ruokarauhan koska tämä oli joutunut yksin jäämään vahtia pitämään ja lähti itsekkin pikkuisen jaloittelemaan vinkaten Rilla Ripeäkintun seuraansa. Samalla muutkin nellerot alkoivat liikuskella ympäriinsä ja vastakkaiseen suuntaan näyttivät Ljuba Justiina ja Dore Donkkaaja tassuttelevan.

Nuusku Nummentyttö ja Zotto Zompaaja peuhasivat keskenään ja Frodo Friskis teki pieniä piiritysliikkeitä peuhaajien ympärillä.

Mukaan iloitteluun yhtyi myös Risse Lipsis veljensä Ortsi Oivaltajan suojelevan katseen alla.

Muska Muskeli seisoi hievahtamatta juhlamontun reunalla ja valvoi ettei kukaan häviäsisi minnekkään kauaksi samaan aikaan kun Fenkku Klenkku peuhasi pikkuisen Jaska Juujuun kanssa maassa kierien.

Kului tovi jos toinenkin kun lopulta Luca Lemminkäinen ja Rilla Ripeäkinttu palailivat takaisin Ydinluukammiokummun takaata hieman sen jälkeen kun Ljuba Justiina ja Dore Donkkaaja olivat jo ehtineet asettua omille paikoilleen juoksuradan sisärenkaassa ja muutkin nellerot lopettelivat touhuilunsa yksi toisensa jälkeen mennen paikoilleen istumaan tai makaamaan kukin omalla tyylillään.

Aki Armas oli juuri saanut viimeisen palan ydinluusta nielaistua ja asettui Fenkku Klenkun viereen istumaan.

"No niin, jatkamme siis esittelykierrosta", lausui Luca Lemminkäinen ja kääntyi Fenkku Klenkun puoleen merkiksi että olisi hänen vuoronsa esitellä ominaisuuksiaan muille.

Fenkku Klenkku nousi makuulta pystyyn ja asettui keskemmäksi rinkiä ja alkoi Jaska Juujuu apunaan esitellä mielistelytaktiikkaansa kierien selällään maassa tassut kohti taivasta ja häntäänsä iloisesti vispaten samalla jakaen pieniä ystävällisiä kielen lipaisuja Jaska Juujuulle. Sitten hän sanoi: "Minä olen meistä ehdottomasti paras keikistelijä. Kuka pystyy vastustamaan minun mielistelytaktiikkaani?" "Minä!" kiljui Jaska Juujuu koska alkoi jo vähän väsymään Fenkku Klenkun jatkuviin rapsuttelupyyntöihin. Näin ollen Jaska Juujuu hyppäsi pois Fenkku Klenkun massun päältä ja oli siirtymäisillään takaisin omalle paikalleen. Silloin Fenkku Klenkku nousi pystyasentoon, otti kasvoilleen surullisen ilmeen ja alkoi vaivalloisesti klenkata edes takaisin samalla puuskuttaen raskaasti. Jaska Juujuuta alkoi hävettämään hänen oma pikkumaisuutensa kun toinenhan oli selvästi kamalan kipeä ja vaivainen ja hän heltyi jäämään Fenkku Klenkun vierelle. Fenkku Klenkku katsoi merkitsevästi muita ja sanoi: "Kuten näette niin salainen aseeni toimii kerta toisensa jälkeen. Jos ei riitä se että kerään niin paljon hellyyspisteitä, että vastapuoli unohtaa katalat aikeensa niin sitten pistän koko arsenaalin likoon ja riisun vastapuolen aseista keräämällä valtavasti säälipisteitä ja samalla esitellen itseni aivan totaalisen vaarattomaksi raukaksi." Fenkku Klenkku lopetti samalla klenkkaamisensa ja taputteli Jaska Juujuuta päähän käpälällään koska tämä oli esiintynyt apurina juuri niinkuin pitikin. Tyytyväisenä Fenkku Klenkku asettui takaisin paikoilleen.

"Kiitos Fenkku Klenkku. Olet kyllä taitava", sanoi Luca Lemminkäinen kääntyen seuraavaksi Risse Lipsiksen puoleen. "Olisitko sinä seuraava esiintyjä?" hän kysyi pikkumieheltä.

Risse Lipsis osoitti käpälällään kohti taivasta ja henkäisi kauhistuneena. Kaikkien katseet kääntyivät ylöspäin ja samalla Risse Lipsis katosi näkyvistä toisten selkien taakse ilmestyen yhtäkkiä esiin toisella puolen rinkiä Ljuba Justiinan niskan päältä antaen tämän poskille jatkuvia märkiä suudelmia puolelta toiselle niin että Ljuba Justiina joutui täysin häkellyksiin. Niin nopeasti kaikki oli tapahtunut ettei kukaan ollut ehtinyt reagoida ennenkuin Ljuballa oli jo posket aivan litimärkinä Risse Lipsiksen suudelmista ja häntä alkoi kummallisesti ramaisemaan jatkuva poskiensa lipittäminen. Hänestä tuntui että hän oli vaipumaisillaan transsiin kun hänen viereltään Dore Donkkaaja alkoi tokenemaan hämmästyksestään ja häntä rupesi jo pikkuisen kiukuttamaan Risse Lipsiksen jatkuvat huomionosoitukset Ljuba Justiinalle. Dore Donkkaajan piti juuri sanoa pari painavaa sanaa Risse Lipsikselle kun tämä olikin jo kadonnut ja näkyi istuvan taas omalla paikallaan myhäillen tyytyväisenä koko alempi hammaskalusto ulostyöntyneenä. Risse Lipsis sanoi sitten: "Tarvitseeko minun edes sanoin kuvailla taitojani teille. Eiköhän tuo näytös puhunut puolestaan jo riittävästi. Minähän olen siis kielinero!"

Ympärillä olijat nyökyttelivät tahdissa ja mumisivat hyväksyvästi. Nuusku Nummentyttö yritti kaikkensa pidätelläkseen esille kuplivaa naurukohtausta. Oli tuo esiintyminen ollut niin koomisen näköistä hänen silmissään ja Ljuba Justiinan lasimainen ilme kun silmänvalkuaiset vain vilkkuivat oli jo melkein liikaa tälle ilopillerille.

Luca Lemminkäinen oli ajatellut antaa seuraavan vuoron siskolleen mutta vilkaisu tämän sen hetkiseen olotilaan osoitti että olisi parempi jos joku muu esiintyisi häntä ennen. Dore Donkkaajan ynseä ilme vaikutti juuri oikeanlaiselta hänen tehtäväänsä ajatellen mutta Luca Lemminkäinen päätteli että tämä saattaisi ottaa Risse Lipsiksen esittelykohteekseen ja kääntyi siksi Aki Armas Ainokaisen puoleen.

Aki Armas nousi ryhdikkäänä seisomaan ja esitteli itsensä koko komeudessaan. Sitten hän alkoi puhumaan: "Minä olen tämän ryhmän tiedusteluvastaava, nelleroitten salainen agentti 013 ja nimeni on Ainokainen...Aki Armas Ainokainen. Minä tulen luomaan joka maan kolkkaan tiedostoverkoston ja keräämään salaisia raportteja kustakin paikasta, jotta tiedetään missä ja milloin tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa. Olen urhea ja komea, joten kykenen hurmaamaan nelleron kuin nelleron omaan palvelukseeni. Vai mitäs sanotte tytöt?" Aki Armas loi merkityksellisen katseen ympärilleen toisessa suupielessään pienoinen hymy vireillen ja oli tyytyväinen huomatessaan tyttö nelleroiden ihailevat katseet, jonka jälkeen hän asettui kyljelleen nojaten puolihuolimattomasti käpäläänsä samalla kun hän toinen kulmakarva hieman kohollaan tutkaili toisen käpälänsä kynsien puhtautta.

Tällä aikaa oli jo Ljuba Justiinakin ehtinyt toeta transsimaisesta tilastaan ja täten hänelle luovutettiin nyt vuorostaan estraadi. Hän nousikin pystyyn suoraselkäisenä, nosti korvansa hörölleen ja päänsä pystyyn ja asetti häntänsä kiekuraksi selkänsä päälle ennenkuin aloitti puheensa. Sitten hän avasi komean äänensä Dore Donkkaajan ihailevan katseen edessä. "Minä olen paitsi puheenjohtajamme sisko myös vastuullinen Dore Donkkaajan toiminnasta, koska minä parhaiten pystyn tämän voimapesän pitää aisoissa. Olen niinikään kuuluvan ja tomeran puhetyylini vuoksi tämän ryhmän käskyjen jakaja ja näin ollen lähimmät yhteistyökumppanini ovatkin Ortsi Oivaltaja ja Muska Muskeli. Lisäksi häntäni toimii signaalin antajana silloin kun pitää olla aivan hiljaista." Demonstroidakseen Ljuba Justiina suoristi kippurahäntänsä ja antoi sen taas asettua kippuraan muutamia kertoja tasaisessa tahdissa, jonka jälkeen hän palasi takaisin paikoilleen.

"Siten olemmekin melkein kaikki jo esitelleet omat erikoistaitomme", lausui Luca Lemminkäinen kun sivusta kuului kimeä huudahdus. "Minä täällä! Minä en ole saanut vielä esiintyä!" kimitti pikkuinen Jaska Juujuu Jalkapätkä ja lyllersi pikkuisilla jaloillaan kasvoillaan harmistunut ilme Luca Lemminkäisen eteen. "Tiedän että olen pieni mutta ei minua voi noin vaan sivuuttaa! Kyllä minunkin pitää saada esiintyä, jottas tiedätte", Jaska Juujuu kiljui niin kimeällä äänellä että toisten korvat menivät lukkoon ja he pitelivät tassujaan korviensa päällä tuskainen ilme kasvoillaan. Jaska Juujuun piti juuri jatkaa kirkumistaan kun Luca Lemminkäinen vaiensi hänet asettamalla tassunsa Jaska Juujuun suun eteen sanoen: "Kyllä me uskotaan rakas ystävä. Me uskotaan ihan varmasti että sinä jos joku pystyt tainnuttamaan kenet tahansa tuolla äänelläsi mutta ole kiltti ja älä enää kilju kun se sattuu niin vietävästi korviimme."

Luca kääntyi nyt hätäisesti Dore Donkkaajan puoleen ja pyysi tätäkin vielä kertomaan itsestään ryhmälle jos kykenisi ollenkaan toimimaan korviensa soidessa Jaska Juujuun äänitehosteiden johdosta. Koska Dore Donkkaaja edelleen piteli korviaan piti Luca Lemminkäisen mennä häntä hieman tökkäisemään merkiksi siitä että vuoro olisi nyt hänellä.

Dore Donkkaaja nostikin koko ruumiinmassansa pystyyn hatarin tassuin samalla kun Jaska Juujuu lyllersi hänen ohitseen omaa paikkaansa kohti. Jaska Juujuu aukaisi suunsa juuri ohittaessaan Dore Donkkaajan, joka voihkaisi ja meinasi lyhistyä maahan taas. Viekas virne naamallaan Jaska Juujuu sulkikin suunsa uudestaan ja jatkoi omalle paikalleen.

Ljuba Justiina töytäisi Dore Donkkaajaa kylkeen, jotta tämä ryhdistyisi ja se saikin isoon voimapesään sen verran puhtia, että tämä suoristi itsensä leveään haara-asentoon antaen jokaisen lihaksensa värähdellä ja alkoi puhumaan. "Minua vahvempaa nelleroa ei toista löydy. Pelkän voimani ansiosta pystyn pitämään kenet tahansa aloillaan istumalla tämän päällä." Tällöin hän loi uhkaavan katseen kohti Risse Lipsistä, joka käpertyi hieman lähemmäksi veljensä Ortsi Oivaltajan kainaloon. "Olen kuitenkin pohjimmiltani kiltti ja hyväluonteinen, joten en aio käyttää voimiani väärin perustein", hän sanoi etsien Ljuba Justiinalta hyväksyvää katsetta. "Minulle on kerrottu, että olen oikein taitava oppilas etsintäharjoitteluissa, joten uskon että minulla on paljonkin annettavaa ryhmämme toimintaa silmällä pitäen." Tämän sanottuaan hän meni nojaamaan Ljuba Justiinan kylkeen lempeä ilme jykevällä naamallaan.

Täten oli saatu koko kolmetoistapäisen ryhmän esittelykierros päätökseen ja taivaskin alkoi jo hämärtymään joten päätettiin että olisi iltuuspalan aika, jonka jälkeen asetuttaisiin yöppöpuulle. Luca Lemminkäinen kaivoi viittansa taskuista kullekkin nellerolle oman lihariisipötkylänsä, jotka oli ennen matkan alkua poiminnut yhdessä ahkeran Nuusku Nummentytön kanssa Honkakodon laitamilla kasvavista lihariisipensaista.

Ennen ruokailua oli Rilla Ripeäkintun välttämättä päästävä vielä juoksentelemaan ja kohta olikin taas sekalainen karvakansa vilistelemässä edes takaisin pitkin juoksurataa mutta Rilla Ripeäkinttua ei kukaan saanut kiinni ennenkuin Frodo Friskis sai tämän pysähtymään piiritysliikkeillänsä. Nyt pääsivät nellerot vihdoinkin iltuuspalalleen jonka jälkeen he kaikki käpertyivät pitkin juhlamontun laitamia unten maille.

 

KOLMAS LUKU - Toimintasuunnitelman laadinta

Ensimmäisten valonsäteiden piirtyessä taivaankannelle heräsi unestaan Muska Muskeli. Hän nousi ylös ja venytteli kaikki jäsenensä pitkäksi ennenkuin katseli ympärilleen josko olisi muitakin hereilläolijoita. Hänen ympärillään muut nellerot uinuivat vielä käpertyneinä karvakeriksi kunnes hänen katseeseensa osui vähän kauempana häntä kulmiensa alta tarkkaileva Aki Armas. Hän huiskasi häntäänsä Akille tervehdykseksi ja aikoi lähteä rannalle vettä juomaan jotta saisi samalla tehtyä aappolenkkinsä. "Minne matka, kaunis neiti?" huikkasi Aki Armas hänen peräänsä. Muska Muskeli oli hyvin tietoinen Aki Armaan maineesta tyttöjen viihdyttäjänä ja nakkeli niskojaan jatkaen matkaansa kapealle polulle joka vei rantaan. Eihän hänelle, nelleroitten järjestyksen valvojalle, sopinut tuon kaltainen leikkimielisyys. Hän kuuli kuinka Aki Armas naureskeli itsekseen ja aikoi kiukuspäissään sanoa hänelle muutaman sanasen mutta päätti että asia ei ollut sen arvoinen ja loittoni häntä ylväästi pystyssä rinnettä alas.

Kohta jo muutkin nellerot alkoivat heräillä ja juhlakummun laitama näytti olevan täynnänsä yhteisvenytyksiä tekevistä kaikenkarvaista olennoista.

He päättivät yhteistuumin käydä aappohörpyillä ja niin he suuntasivat kohti saaren rantaa juomaan raikasta järvivettä. Rantaan päästyään Luca Lemminkäinen ja Zotto Zompaaja polskahtivat kokonaan veteen kellimään, koska olivat molemmat kovasti vettä rakastavia nelleroita, jonka lisäksi tiesivät että heidän tuuheat kiharaturkkinsa vaativat säännöllistä kastelua pysyäkseen ryhdikkäinä. Ljuba Justiina katsoi heidän peräänsä paheksuva ilme kasvoillaan. Hän ei yhtään pitänyt kastumisesta eikä myöskään vettä valuvista nelleroista. Yhtä hyvin pölyt saisi pois turkista kieriskelemällä rehevässä ruohossa.

Aappohörppynsä juotuaan he kääntyivät kaikki takaisin kallioiden välissä kiemurtelevalle polulle ja saapuivat hyvässä järjestyksessä juhlamontun luokse aloittaakseen toimintasuunnitelmansa laatimista.

He asettuivat kaikki samoille paikoille kuin edellisenäkin päivylinä paitsi Aki Armas, joka hakeutui Muska Muskelin viereen. Ei edes Muska Muskelin häneen luoma vihainen mulkaisu saanut häntä mitenkään järkkymään.

Ortsi Oivaltaja pani merkille Aki Armaan paikanvaihdon mutta ei tehnyt elettäkään että olisi sen huomannut. Muut keskittyivät joko itseensä tai vierustoveriinsa eivätkä havainnoinneet mitään erityistä.

"Sitten aloitamme tämän päivylin ohjelman", aloitti Luca Lemminkäinen.

"Nyt aluksi kerron teille hieman aikataulustamme", hän jatkoi ja selosti että ensimmäinen osa päivyliä kuluisi keskustellen etsintäharjoitteluohjelman suunnittelusta ja tämän jälkeen hän jäisi kahden Aki Armaan kanssa puhumaan tiedostoverkoston rakentamisesta. Tällöin muut nellerot voisivat jo suunnistaa rantaan päin ja saisivat pitää vapaata aikaa.

"Sinä olet niin viisas", kuherteli Rilla Ripeäkinttu hänen vierellään.

"Eikö minunkin kuuluisi tietää hieman tuosta tiedostoverkostoasiasta", tuhahti Muska Muskeli toiselta puolelta.

"Olet aivan oikeassa Muska Muskeli. Sinäkin voit jäädä kun keskustelemme Aki Armaan kanssa siitä", sanoi Luca Lemminkäinen vaihtaen hieman asentoa, sillä hänen märkään turkkiinsa oli tarttunut risunpalanen heidän liikkuessa ylös rinnettä rannasta, ja se tuntui epämukavalta.

Aki Armas yritti vaivihkaa tulkita Muska Muskelin ilmettä mutta ei todennut siinä mitään pehmenemistä hänen suuntaan. No mikäs siinä. Haasteistahan hän kovasti olikin mielissään.

Luca Lemminkäinen katseli hetken ympärilleen kun hiljaisuus oli jälleen laskeutunut juhlamonttuun jonka jälkeen nousi ja veti hampaillaan pois kiusallisen risunpalasen häntänsä alta. Sitten hän istuutui jälleen selkä suorana ja veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja aloitti puhumisen.

"Rakkaat ystävät ja kolleegat. Maatamme uhkaa ulkopuoliset voimat, sillä kuten kaikki muistatte toi Aki Armas Ainokainen muutama päivyli sitten minulle huolestuttavia uutisia, että maamme rajoilla oli näkynyt epätavallista liikehdintää. Me emme tiedä keitä he ovat tai miltä he näyttävät emmekä edes sitä ovatko he edenneet pitemmälle maamme rajojen tälle puolen. Emme sitäkään tiedä, että millä asioilla he siellä rajoilla liikkuivat mutta koska maamme on suojapaikka monelle ulkomaailmassa kaltoin kohdellulle nellerolle on elintärkeätä, että kukaan ulkopuolinen ei pääse tänne eikä edes saa tietää olemassaolostamme. Me olemme yhdistyneet iskuryhmäksi, jonka tehtävä on suojella kaikkia maamme itseoikeutettuja asukkeja, etsiä käsiin kaikki viholliselementit, järjestäytyä siten että olemme voittamattomia taistossamme ja luoda pettämätön verkosto joka maamme kolkkaan jotta tiedonkulku olisi nopeata ja täsmällistä. Me emme käy tähän taistoon pahat ajatukset mielessämme, sillä me emme saa ketään vahingoittaa. Tässä maassa ei toimita kuten muualla vaan vihollisetkin karkoitetaan mutta niille ei aiheuteta turhaa kärsimystä. Meidän tulee lisäksi osoittaa kunnioitusta alkuisällemme, Iso-nellerolle, ja pyytää häneltä, että hän soisi maamme rajoja suojaavien usvaverhojen, koskien, vuorijonojen ja valtamerien taas eheytyvän, sillä jos niihin tulee vielä lisävahinkoja on pelimme menetetty. Me emme tiedä miksi yksi kustakin elementistä, jotka maatamme pitävät muusta maailmasta piilossa vaurioituivat. Mahdollisesti ulkomaailmassa tapahtui jokin niin iso luonnonmullistus, että sillä oli vaikutusta meidän rajoihimme asti. Jos niin olisi käynyt on vieläkin tärkeämpää, että pidämme olinpaikkamme salassa, sillä muuten tänne saattaa tulla yhä enemmän vääriä elementtejä, jotka omalla turmeltuneisuudellaan pilaavat maamme ideologian sekä tärvelevät kauniit metsämme ja niittymme elinkelvottomiksi autiomaiksi. Meillä on aikaa vähemmän kuin yksi aikameno, sillä toivon, että saamme tehtävämme päätökseen ennenkuin seuraava luunkorjuujuhla on edessä. Haluan nyt painottaa teille kaikille hyvin tärkeän seikan. Tämä tilanne on pysyttävä salassa kaikilta muilta maamme nelleroilta. Me emme halua aiheuttaa yleistä hätääntymistä emmekä halua että toimintamme menee yleiseen tietoisuuteen, jotta onnistuminen tulevissa koitoksissamme ei olisi vaarannettuna turhaan. Aki Armas Ainokainen joutuu käyttämään todella äärimmäisen tarkkaa harkintaa kun valitsee itsellensä raportointipalveluagenttinsa. Heidän on oltava ehdottomasti luotettavia ja noudatettava vaitiolovelvollisuuttansa. Tämän alkupäivylin aikana tulemme puhumaan etsintäharjoitusohjelmamme aikataulusta ja sitä aikataulua pitää jatkossa kunkin noudattaa. Koska meillä on vain vähän aikaa toivon myös nuoremmiltani suurta pidättyväisyyttä ja keskittymistä tähän tärkeään asiaan. Minun on siis ehdottomasti kiellettävä mitkään väliaikariennot kaikilta täällä mukana olevilta ryhmän jäseniltä ennenkuin pääsevät kokonaan vapaalle loppupäivylin ajaksi."

Viimeisen lauseen sanottuaan Luca Lemminkäinen loi lempeän ja hiukan anteeksipyytävän katseen vierellänsä nököttävälle Rilla Ripeäkintulle. Tämän jälkeen hän nosti käpälänsä pystyyn hiljentääkseen ryhmässä alkaneen yleisen muminan ja jatkoi puhumistaan.

"Kysymyksille tulee vielä aikansa mutta ensin jatkan vielä selostustani jos suotte. Kuten Muska Muskeli kertoi meille takapäivylinä, niin joudumme jossakin vaiheessa avaamaan ne salaiset reitit, joiden kautta maahamme tuotiin suojaan kaikki nykyiset nelleroasukkimme. Sitä ennen on meidän kuitenkin paikannettava tarkkaan ihan jokainen vieraspuolinen elementti maassamme, sillä salaisten reittien aukipitämisessä on hyvin suuri riskinsä, joten niitä ei voida avata ennenkuin olemme täysin varmoja ja vakuuttuneita siitä että olemme saaneet kaikki, siis todellakin ihan kaikki, tunkeilijat esiinhaistetuksi, jotta voimme heidät salamavauhtia kiikuttaa maastamme pois ja sulkea reitit uudestaan. Vaikeutemme lienee suurimmaksi osaksi siinä, että emme tiedä näistä maamme vihollisista mitään. Emme edes miltä ne haisevat. Näin ollen joudumme aluksi käyttämään muita ja hieman vähempipätöisiä aistejamme hyväksi. Eli nyt on tärkeätä että jokainen oppii havainnoimaan ympäristöänsä nimenomaan näkökyvyllänsä ja harjaannuttaa kuuloaistinsa siten että opimme tunnistamaan jo asiaan kuuluvat äänet sellaisista äänistä jotka eivät kuulu ympäristöömme luonnostaan. Muistakaa että emme saa herpaantua edes yöppönäkään, joten meidän tulee vuorotella paitsi kaukoputkivuoroja myös yöppövartiontivuoroja tästä lähtien. Tämän lisäksi vietämme joka päivyli ainakin kaksi ajanpätkää harjoitellen etsintää itseni ja Zotto Zompaajan johdolla. Huomaatte siis että tulemme joutumaan koville ja jokaisen on pinnistettävä itsensä äärirajoillensa jo ennenkuin lähdemme tositehtäviin ja että yhteistyömme on toimittava kiistattomasti."

Tässä kohtaa Luca Lemminkäinen piti puheessaan tauon ja tarkkaili muitten ilmeitä nähdäkseen miten hänen puheensa oli vastaanotettu.

Hänen vierellänsä Rilla Ripeäkinttu istui ja katseli häntä rakastunein ruskein silmin kerrankin aivan hievahtamatta paikoiltaan.

Ljuba Justiina istui hänen toisella puolellaan tarkkaavainen ilme oranssinruskeissa silmissään ja Dore Donkkaaja noijaili Ljuba Justiinan kylkeen suojelevasti yrittäen näyttää kovin rohkealta ja päättäväiseltä pitäen jykevät leukansa tiukassa yhteenpurennassa niin että hänen suupielensä muodostivat kaksi suorakaistaa.

Muska Muskelin ilme ei ollut värähtänytkään koko puheen aikana ja Ortsi Oivaltaja näytti yhtä rauhalliselta kuin aina. Jaska Juujuu, Risse Lipsis ja Frodo Friskis istuivat kaikki silmiään siristäen ja kasvoillaan viekas ilme, kuin he olisivat jo mielissään suunnittelemassa omia taktiikoitansa.

Aki Armaalla oli poissaoleva ilme mutta Luca Lemminkäinen tiesi että se ei tarkoittanut välinpitämättömyyttä.

Zotto Zompaaja vilkuili ympärilleen kuin olisi jo maastossa jotain tavallisuudesta poikkeavia merkkejä tai jälkiä etsimässä ja Nuusku Nummentyttö sekä Fenkku Klenkku makoilivat maassa hymysuin, siis oma luonnostaan tuleva ilme, kasvoillaan. Luca Lemminkäinen arvelikin, että näille kahdelle viimeksimainitulle joutuisi Muska Muskeli vähän enemmän painottamaan tilanteen kriittisyyttä, jotta he ottaisivat omat tehtävänsä riittävällä vakavuudella. Taitoja ja tekemisen tahtoa hän tiesi neidoilla kyllä olevan.

Luca Lemminkäinen jatkoi vielä tovin puhettaan kertoen muille, että kun he olivat palanneet takaisin Honkakotoon alkaisi heidän harjoittelut heti seuraavana päivylinä ensimmäisen valon aikoihin. Hän painotti, että jokaisen tuli ilmoittautua Ortsi Oivaltajalle ensin, jotta tämä pystyisi pitämään lukua harjoitusten edistymisestä. Hän selosti vielä miten käytännössä etsintä tapahtuisi ja että he käyttäisivät aluksi toisiaan etsintäkohteina. Tämän jälkeen hän pyysi, että Ortsi Oivaltaja laatisi mielessään valmiiksi kaukoputki- ja yöppövartiovuorot paluumatkan aikana. Tosin Aki Armas oli jätettävä luvuista pois koska tämä joutuisi matkustamaan ympäri maata tiedostoverkostoaan rakentamassa. Luca Lemminkäinen selosti edelleen, että se nellero joka oli ollut vartiovuorossa edellisen yöpön aikana saisi vapautuksen seuraavan päivylin harjoituksista ja niinikään se nellero joka olisi kaukoputkivuorossa saisi myös vapautuksen, koska kaukoputkea oli jonkun tutkailtava kokoajan. Tämä vaatikin hyvää järjestelykykyä, jonka takia oli paras antaa se tehtäväksi Ortsi Oivaltajalle, hän sanoi.

Mielessänsä Luca Lemminkäinen kuitenkin pohti kuinka he saisivat itsestänsä nopeasti koulutettua varteenotettavan iskuryhmän kun selvää oli, että Ortsi Oivaltajaa tarvittiin jatkuvasti harjoittelussa mukana, joten häntä ei voitu laittaa vartiointi- eikä kaukoputkitehtäviin. Hänen itsensä tai Zotto Zompaajan piti jomman kumman olla myös mukana toisia ohjaamassa joka kerran. Aki Armas oli laskuista pois. Kaksi muutakin nelleroa olisi jatkuvasti harjoituksista poissa vuoroja vaihdellen tietenkin. Osaa jouduttiin käyttämään etsintäkohteina kun toiset etsivät ja tätäkin piti voida vuorotella. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, sillä kukaties oli jo heidän suojaisaan maahansa tunkeutunut ties mitä ulkoeläviä ja jos ei pidetty kiirettä heitä saattaisi tulla lisääkin. Ryhmän kokoa ei kuitenkaan sopinut suurentaa sillä riski että tieto tästä tunkeilijaongelmasta kiirisi laajemmallekkin oli suuri. Ehkäpä he joutuisivat kiristämään harjoittelutahtia mutta toiveena oli, että kahden ajanpätkän harjoittelulla joka päivyli he kehittyisivät riittävällä vauhdilla taitaviksi etsijöiksi, sillä pitihän eloon sisältyä muutakin kuten ravinnonkeräämistä lihariisipensaista sekä viherjuurikaslaaksosta ja sen syömistä, lepoa ja yhteisoloa, kirmailua ja vapaamuotoista tassuttelua, purojuoksuja jotta päästäisiin pölyistä eroon, lisävoimien keräämistä mineraalisavimontusta sekä tulevia neuvonpitoja, joissa käytäisiin käytännön toimia läpi. Lisäksi hänen itsensä oli kerettävä pitää yhteyksiä Aki Armaaseenkin yllä kaukoverkoston avulla. Häntä puistatti jo ajatus siitä kuinka vaativa heidän kaikkien tehtävä tulisi olemaan ajatellen sitä levollista olotilaa mistä he olivat saaneet nauttia jo pitempiä aikoja.

"Mikä sinun on?" hän kuuli Rilla Ripeäkintun kuiskaavan kun tämä oli huomannut puistatuksen vierustoverissaan. Luca Lemminkäinen havahtui ajatuksistaan. "Ei yhtään mikään oma silmäteräni. Älä huoli. Kaikki on ihan hyvin."

Kun hän katseli ympärilleen hän huomasi kysyviä ilmeitä toistenkin kasvoilla ja hymyili heille rauhoittavasti.

"No hyvä. Sittenhän me voimmekin sanoa että sana on vapaa", sanoi Ljuba Justiina. "Onko siis kenelläkään mitään kysyttävää?" hän jatkoi. "Eikö ole? No sittenpä kyselen minä. Kuten muistatte kerroin teille eilen signaalihännästäni ja näytin vielä kuinka se toimii. Nyt tahtoisinkin tietää, että missä tapauksissa tätä toimintoa tullaan käyttämään hyödyksi? Lisäksi tahtoisin tietää miten jatkossa toimitaan kun kaiketi minun on tarkoitus olla käskynjakajana kun ääneni on niin kuuluva? Jos olen vaikka vartiovuorossa tai istun kaukoputkella niin enhän voi sieltä käsin käskyjä jaella."

Nyt Ortsi Oivaltaja nousi hitaasti seisomaan ja sanoi: "Minusta meidän kaikkien tulee erikseen opetella määrätyt häntäsignaalit joita käytät ja niiden tarkoituksen mutta varsinaisissa hakuharjoituksissa emme tätä toimintoa tarvitse. Tosi paikan tullen se voi sitten osoittautuakin elintärkeäksi mutta silloinhan me ollaan jo varmasti kaikki taistossa mukana. Mitä käskyjen jakamiseen tulee uskon että voin sinua siinä tuurata ja niin voi myös Muska Muskelikin. Sekään ei ole niin tärkeä tehtävä silloin kun vielä harjoitellaan mutta tositilanteessa sitä tullaan varmasti tarvitsemaan." Tämän sanottuaan Ortsi Oivaltaja palasi istumaan hieman sivuttaisasennossa tuuhea häntä takatassujen päälle kiedottuna.

Kohta jo Fenkku Klenkun pörröturkin kätköistä kuului kimeä ääni joka sai tämän hätkähtämään ja Jaska Juujuun pieni pää työntyi karvojen seasta esille. "Minä olen tällainen pikkujalkainen nellero enkä minä voi mitenkään juosta pitkiä matkoja pitkin metsiä etsimässä toisia. Miten olette ajatelleet minun oikein toimivan siinä hommassa, kysynpä vaan?" Jaska Juujuu tapitti tiiviisti puheenjohtajaa silmiin intensiivinen ilme pikku kasvoillaan.

"Älä huoli pikku neito. Kyllä sinustakin saadaan hyvä hakunellero mutta saat varmasti luvan harjoitella helpommassa maastossa. Tosipaikan tullen tarvitsemmekin eniten ääntäsi ja varmasti saat aina ratsastaa jonkun isomman kaverisi selässä paikasta toiseen. Niinhän me olemme tehneet tähänkin asti." Tämän lausui Nuusku Nummentyttö samalla kun hän virnisti Jaska Juujuulle.

Vuorostaan Muska Muskeli suoristi selkänsä ja nosti käpälänsä pystyyn pyytäen puheenvuoroa. Luca Lemminkäinen nyökkäsi häneen päin. "Aika rientää jos ette ole sattuneet huomaamaan ja jos on kysymyksiä niin sitten vaan kysymään. Muuten ehdotan että että päätämme tähän ja pidämme evästauon, jonka jälkeen te muut paitsi minä, puheenjohtaja ja tiedusteluvastaava voitte poistua."

Jos jollakin olisikin ollut jotain kysyttävää niin kummasti se nyt kaikkosi kaikkien mielestä Muska Muskelin tuiman katseen alla.

Luca Lemminkäinen odotti kuitenkin hetken mutta koska kukaan ei tehnyt elettäkään kysyäkseen mitään hän julisti kokouksen päättyneeksi.

Jo seuraavassa hetkessä Rilla Ripeäkinttu oli tyystin kadonnut koko juhlamontusta ja juoksenteli suuria ympyröitä tasangolla ydinluukammiokummun ympäri suuresti helpottuneena, siitä että oli vihdoinkin vapautunut paikallaolon kahleesta. Toisaalta hän oli hyvin ylpeä itsestään että oli kyennyt niinkin kauan hillitsemään menohalujaan.

Nuusku Nummentyttö nousi ja lähti myös tasangolle juoksemaan kumpua ympäri toiseen suuntaan. Siitähän seurasi pakollinen yhteentörmäys ja kohta jo maassa makasi sekalainen karvakasa Nuusku Nummentyttö alimmaisena. Rilla Ripeäkinttu singahti hetkessä takaisin ylös mutta Nuusku Nummentyttö jäi maahan makaamaan vatsaansa pidellen. Siitäkös Rilla Ripeäkinttu vähän huolestui. "Sattuiko sinua?" hän kysyi. Seuraavassa hetkessä Nuusku Nummentyttö räjähti nauruun ja ei voinut muuta kuin käännellä päätänsä kieltämisen merkiksi.

Tällä aikaa muut nellerot keskittyivät syömään ydinluitaan ja miettimään tulevia koitoksia. Jonkun ajan päästä myös raikulitytöt yhtyivät muitten joukkoon ja alkoivat syödä, joskin Nuusku Nummentytölle se tuotti pienoisia vaikeuksia koska nauru kupli edelleen hänen mahastaan esille.

Keskipäivylin aikaan oli jo hiljaisuus laskeutunut ruokailijoiden ylle tasaista mussutusta lukuunottamatta.

Aikansa siinä syötiin ja sitten alkoi jo yksi jos toinenkin olla lopettamaisillaan ja heittäytyi selälleen ruoansulatusasentoon pikku nokosille. Vaan eipä Rilla Ripeäkinttua paljon nukkumiset huvittanut ja hänpä kierteli ympäriinsä kuonollaan muita tökkimässä, jotta päästäisiin jatkamaan rantaan ja yleiseen peuhailuun. Muut yrittivät kääntää kylkeä mutta Rilla Ripeäkinttua ei niin vaan lannistettu. Niinpä muutkin huokaillen alkoivat tekemään lähtöä mutta sitä ennen Luca pyysi että he lukisivat Iso-Nelleron kunniaksi nelleroitten taistelurukouksen. Hän viittasi muutkin asettumaan riviin toistensa vierelle pää ydinluukammiota päin seisomaan ja alkoi rukoilla.

Taro taatta taivahainen

Alkuisä armahainen

Toive täytä toivovaisen

Suojaa selus sukulaisen

Voima vankka voipuvalle

Järki jakoon jästipäälle

Sisu sitkeä sankarille

Murhemieli mahtailijalle

Intomielet ilmaiseksi

Keinot konnan karkoittajaksi

Suloseudut suojaisiksi

Jäynät jonninjoutaviksi

Tässä kohtaa Luca viittasi tassuillaan ensin oikealle puolelle itseään ja sitten vielä vasemmalle merkiksi siitä että he kaikki rukoilisivat yhdessä ääneen viimeiset säkeet.

Kunnia kuuluu kuulijalle

Armeliaisuuden antajalle

Honkakodon holhoojalle

Taro taatta taivaiselle

Lausuttuaan nämä viimeiset sanat he kaikki kumartuivat pyhättöön päin etujalat maassa ja takajalat suorina, jonka jälkeen he nousivat ja hyvästelivät jäljelle jäävät kolme nelleroa kääntyen Rilla Ripeäkinttu tanssahdellen etummaisena päin rantaa.

"Zotto Zompaaja hyvä. Odotappa hetkinen", Luca Lemminkäinen huikkasi heidän peräänsä. Zotto Zompaaja pysähtyikin joukon keskellä ja sai aikaiseksi taaimmaisten kompasteluja ja yhteentörmäyksiä. Häntä itseäänkin töytäisi hänen perässään kulkenut pikkuinen Risse Lipsis niin että häneltä meinasi mennä jalat alta, sillä töytäisy osui aivan hänen polvitaipeeseensa. Hetken horjahdeltuaan hän saavutti uudelleen tasapainonsa ja kääntyi takaisin jälkijoukkoon päin. Arvata saattaa kuka joukosta tirskahteli huvittuneena esitellen vielä itseksensä liioiteltuja horjahteluliikkeitä senkin jälkeen kun muut olivat jo vakaasti jaloillaan ja joukon kärjessä oleva Rilla Ripeäkinttu ehtinyt puoliväliin rinnettä alas.

Luca juoksi nopeasti Zotto Zompaajan luokse ja pyysi että tämä ensi töikseen tutkailisi tarkasti kaikki vastarannat kaukoputken avulla jotta näkisi oliko seutu vielä yhtä tyhjä eläväisistä kuin heidän tullessaankin. Jos siellä olisi yhtään ketään tulisi heidän olla aivan paikoillaan ja mieluiten rannalla kasvavien tiheiden pensaikkojen suojissa, jottei vahingossakaan kukaan havaitsisi saaresta mitään liikettä edes millään kiikareilla tai muilla vempaimilla, joskin sumuverhon läpäiseminen millään muulla kuin Luca Lemminkäisen omistamalla kaukoputkella olikin mahdotonta. Kaikki riskit olisi silti eliminoitava.

Sitten hän viittasi Zotto Zompaajan matkoihinsa ja palasi Aki Armaan ja Muska Muskelin luokse juoksuradan sisärenkaaseen.

Luca istahti pyyhkien tassullaan pois nenäänsä kutittavan karvan, joka oli takertunut siihen Rilla Ripeäkintun turkista. Sitten hän katsoi Aki Armaaseen päin josko tämä olisi valmis kertomaan hieman tulevista suunnitelmistaan. Aki Armas puolestaan vilkaisi Muska Muskelia nähdäkseen oliko tämä valmis kuuntelemaan vai olisiko kenties halukas aloittamaan keskustelun. Muska Muskeli nyökkäsi jäykästi Aki Armaalle sanomatta mitään.

"No niin sitten aloitan hieman kertoa siitä miten olen ajatellut toimia nyt lähiaikoina mutta mitään yksityiskohtaisia tietoja en voi tässä vaiheessa antaa. Olen siis heti lähdössä omalle matkalleni kun pääsemme takaisin mantereelle. Minulla olisi ehkä tiedossa jo nyt muutamia lupaavia nelleroita raportointi- ja tiedustelutehtäviin mutta en aio vielä paljastaa heidän identiteettiään. Ovatpahan vaan sellaisia joihin olen reissuillani törmännyt ja he ovat osanneet luotettavasti kertoa minulle yhtä ja toista omilla alueillaan tapahtuvista asioista. Olenhan aina pitänyt huolen siitä että pysyn ajan tasalla vaikka mitään uhkaavaa ei ole aiemmin tapahtunutkaan. Lisäksi on jo nyt olemassa hyvä kaukoverkosto jonka avulla pystyn pitämään yhteyttä Honkakotoon melkeinpä mistä vaan maamme kolkasta. Pienoisia parannuksia täytyy vielä tehdä mutta ne kyllä järjestyy."

Aki Armas piti tässä kohtaa pienen hengähdystauon jolloin Muska Muskeli heti tokaisi: "Niin ja nämä reissuillasi tapaamasi nellerothan ovat varmasti suurimmaksi osaksi neitopuolisia otaksuisin."

"No eihän sen ole väliä Muska Muskeli hyvä. Sinä jos kukaan tiedät, että neidot ovat ihan yhtä hyviä ja taitavia kuin pojatkin", Luca Lemminkäinen sanoi väliin.

Aki Armas vain hymyili hieman toispuolisesti ja jatkoi puhumistaan. Hän selosti että menisi varmasti useita päivyleitä ennenkuin hänestä kuuluisi mitään, koska hänen oli kaikesta huolimatta testattava valitsemiensa apurien lojaalisuutta ja vaikenemiskykyä ensin. Lisäksi hänen matkoihinsakin kuluisi aikaa mutta onneksi hänellä oli monta halukasta paikkaa joka puolella jotka mielihyvin huolehtisivat hänen ravitsemisestaan ja soisivat pehmeän pesäkuopan jonne päänsä kallistaa.

"Sen kyllä uskon!" tokaisi Muska Muskeli ylimielisesti. Luca Lemminkäinen hieman kurtisti kulmiaan Muska Muskelille mutta ei virkannut mitään.

Aki Armas ei antanut itsensä häiriintyä vaan jatkoi puhumistaan kertoen paikasta jonne oli eksynyt, joissa asui ikuinen pimeys ja kosteus koska taivaan valo ei koskaan yltänyt maahan asti jättipuiden runkoja pitkin kasvavien runsaslukuisten köynnöskasvien johdosta. Nämä köynnöskasvit peittivät taivaan kokonaan kiemurrellen ja kaarrellen toistensa ympärillä ja kaikki niiden varret olivat inhottavan piikikkäitä. Maanpohja oli täysin vapaa minkäänlaisesta kasvustosta ja hyvin kosteaa. Paikoitellen mutta lähes mahdottomia havaita oli petollisia ja pohjattomia rämelätäkköjä ja jos niihin astui ne imivät astujan sisuksiinsa syvälle maan uumeniin. Ainoa pelastus oli tarttua johonkin piikkiköynnökseen jos sellainen sattui olemaan lähettyvillä. Sillä saattoi voida itsensä vetää kuiville mutta samalla tassut rispaantuisivat ikävästi. Lisäksi näissä köynnöksissä asusteli paljon erilaisia purevia ja pistäviä pikku ötököitä ja niiden aiheuttamat puremat olivat hyvin kivuliaita pitkään ja saattoivat jopa kehittyä vaarallisiksikin jos sattui olemaan yliherkkä niille. Hän jatkoi, että näitä alueita oli ihan muutama pohjoisella reitillä ja ne oli parasta kiertää vuorikivikkojen ylitse minkä vuoksi joutuisi hukkaamaan paljon ylimääräisiä ajanpätkiä ennenkuin saavutti sen puolen rajaseudut ja siellä asuvat isokokoiset Kaukaasian nellerot, jotka olivat pörröisestä ulkonäöstään huolimatta karua ja eleetöntä väkeä mutta erinomaisia vartijoita. Näihin ötökkäkosteikkoihin ei myöskään ollut edes mahdollista kaukoverkkoa asentaa, sillä kaikki äänet ja signaalit imeytyivät köynnösten sekamelskaan.

"Tiedän mitä paikkoja tarkoitat" Luca Lemminkäinen sanoi. "Kerran olen itse eksynyt sinne ja todellakin vältin aivan hiuksenhienosti astumastani kuravellireikään, sillä toisen etutassuni varpaat osuivat jo johonkin limaiseen ja kylmään kun kimppuuni hyökkäsi näitä pistiäisiä niin paljon että käännyin heti ympäri ja palasin takaisin valoon ja kuljin sitten vuorikivikkojen kautta. Sieltä ylhäältä käsin nuo paikat näyttivät aivan valtavilta ja röpelöisiltä mustilta reiltä muuten vihreässä välimaastossa. Ja senkin muistan kuinka kuolettavan hiljaista siellä oli. Ei edes pistiäisistä lähtenyt mitään ääntä. Näiden alueiden nimeksi annoin tuolloin Kalmanpuistot. Sinne en todellakaan soisi kenenkään joutuvan."

"Aivan niin", jatkoi Aki Armas ja selosti vielä kuulijoilleen eteläisen reitin vaikeuksista päästä suuren järvitasangon ylitse. Siellä kun on paljon eri näköisiä ja kokoisia järviä vieri vieressä ja ne muuttavat kokoajan muotoaan valuen edestakaisin toistensa vesiin pieninä tai suurempina puroina. Koska nämä järvet ovat hyvin laajalle levittyneinä ja erittäin syviä keskeltä ei niiden ylitse kykene kahlaamaan. Oli siis oltava jokin vedessä kelluva kulkuneuvo apuna jo senkin takia, että siellä päin puhuttiin veden alla asuvista nälkäisistä pikkupedoista joilla oli hirmuiset hampaat, mikäli se nyt oli totta. Tällaisen kulkuneuvon pystyisi kyllä aikaansaamaan vedessä kasvavien jättilehtien avulla mutta ensin ne oli vedestä kerättävä ja liitettävä yhteen jollakin. Ainoa mikä siihen olisi riittävän kestävää on Kalmanpuiston köynnökset mutta olisi parempi löytää jotain muuta sopivaa matkallansa sillä sinne ei todellakaan ollut asiaa kellään omaa henkeänsä arvostavalla nellerolla.

"Sinun tehtäväsi tulee olemaan hyvin raskas ja arvostan suuresti että olet valmis laittamaan itsesi täysin likoon asiamme puolesta", Luca Lemminkäinen sanoi ihaillen. Jopa Muska Muskelin ilme oli pehmennyt ja hän tutkaili Aki Armasta aivan uusin silmin mutta käänsi hämillään katseensa pois kun huomasi tämän katsovan takaisin.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Aki Armas tokaisi vielä: "Niin. Tämä nyt oli se mitä voin tässä vaiheessa teille kertoa. Ettehän huolestu jos ette kuule minusta mitään vähään aikaan. Minähän kyllä pärjään ja olen yhteyksissä heti kun minulla on jotain raportoitavaa, joten pidäpä Luca Lemminkäinen se kaukoverkkolinja auki ja muista käydä tarkastamassa onko siihen tullut mitään viestiä säännöllisesti."

"Toki lupaan olla tarkkana ja senkin tiedän että pärjäät kyllä mutta lupaa silti olla varovainen. Me kaikki Honkakodossa pidämme sinulle häntämme pystyssä että et joutuisi vaikeuksiin matkoillasi. Paljon onnea matkaan velikulta." Tähän Luca Lemminkäinen päätti puheensa voimatta silti tuntea huolestuneisuutta Aki Armaan puolesta.

Muska Muskeli nousi pystyyn ja huokaisi hiljaa itsekkään oikeastaan tiedostamatta mikä häntä niin huokailututti. Sitten hän ryhdistäytyi ja sanoi tomerasti: "Tässä oli ilmeisesti tämän päivylin neuvonpito, joten emmeköhän nyt ala liittymään muitten seuraan jotta ehdimme vielä poistua saarelta ja matkata tovin ennenkuin alkaa hämärtää."

Toiset nyökkäsivät ja niin he kolme kömpivät ylös juhlamontusta tehdäkseen lähtöä. Luca keräsi mukaansa liivinsä joka oli hänen vierellään maassa, koska oli sen riisunut mennessään polskimaan aiemmin ja veti sen päällensä. Taskut olivat jo tyhjät joten heidän olisi pakko löytää syötävää jostakin kotimatkallansa.

Vielä kerran he kumarsivat kunnioittavasti ydinluukammiokumpuun päin ennenkuin poistuivat tasangon yli ja rinnettä alas.

Jonkun ajan päästä he saapuivat muitten luokse jotka huvittelivat kaikki tavallaan pitkin rantatörmää. Ketkä juoksentelivat kilpaa ja ketkä peuhasivat maassa toistensa kanssa. Zotto Zompaaja oli ilmeisesti polskinut oikein reippaasti koska oli aivan litimärkä ja Ljuba Justiina sekä Dore Donkkaja istuskelivat vierekkäin hieman sivussa pensaikkojen luona.

"Huomio kolleegat!" huusi Muska Muskeli kun hän oli ehtinyt jo lähes rannalle asti. "Otaksun että vastarannalla ei ole näkynyt ketään kun näin vapautuneesti täällä olette temmeltäneet. Meidän on nyt hetimiten lähdettävä kotimatkalle, jotta ehdimme löytää jotain syötävääkin ennenkuin asetumme unille. Nyt aion kulkea etunenässä, sillä on äärimmäisen tärkeätä, että noudatamme kaikkia varotoimenpiteitä vedenalaisen tunnelin toisessa päässä ennenkuin poistumme sieltä mantereen puolelle. Me siis kuljemme aivan hiiskumatta ja hyvässä järjestyksessä ilman minkäänlaista tönimistä koko matkan. Onko kaikki ymmärtäneet?" Tässä kohtaa hän loi merkitsevän katseen siihen suuntaan missä Rilla Ripeäkinttu ja Nuusku Nummentyttö olivat keskenään juoksennelleet mutta nyt seisoivat paikoillaan. Sitten hän katsoi Jaska Juujuuta joka kelli Fenkku Klenkun pörröisen selän päällä. Kaikki rannallaolijat nyökkäsivät Muska Muskelille merkiksi että olivat ymmärtäneet täysin.

Muska Muskeli epäröi mielessään tämän käskyn toimivuutta kaikkien osalta mutta oli luotettava siihen, että kaikki sujuisi mutkattomasti. Sitten hän jatkoi: "Otan taakseni Dore Donkkaajan kävelemään koska hän on niin vahva että saa helposti ulosmenotien edessä olevan sammalpeitteen vedettyä sivuun juuri niin hitaasti kuin se pitääkin vetää. Muuten saatte järjestäytyä niinkuin Ortsi Oivaltaja päättää. Etköhän sinä Aki Armas voisi tulla viimeisenä ja kantaa tuota kaukoputkea mukanasi."

Näin he ryhmittyivät sitten pienillä järjestelyillä jonoksi tunnelin suulle. Ljuba Justiinan piti välttämättä päästä Dore Donkkaajan perään kävelemään, varmuuden vuoksi ja Luca Lemminkäinen sekä Rilla Ripeäkinttu jäivät häntäpäähän suhteellisen kauaksi Nuusku Nummentytöstä. Muut asettuivat näiden mainittujen väliin siten, että Ortsi Oivaltaja kulki jonon keskellä veljensä Risse Lipsis edessään.

Kaikki saapuivatkin pitkään kuljettuaan toiseen päähän aivan suunnitelmien mukaisesti. Olihan hyvä että energiavaroja oli käytetty aiemmin siellä saaressa, jotta nyt jaksoivat kaikki käyttäytyä harkiten koko matkan ajalta. Äärimmäisen varoen tarkasteltuaan ulkopuolisen maiseman sen jälkeen kun pimeässä olleiden silmät alkoivat tottua valoon taas he poistuivat tunnelista ja sulkivat sen aukon. Tämän jälkeen he liikkuivat ripeästi kotiseudulle vievän polun alkuun ennenkuin kukaan virkkoi mitään.

"Nyt jätämme jäähyväiset Aki Armaalle, joka lähtee omaa tehtäväänsä toimittamaan muille seuduille. Toivottakaamme kaikki hänelle onnea matkaan." Luca Lemminkäisen aloitteesta kävivät kaikki Aki Armasta taputtelemassa selkään ja toivottamassa hyvää matkaonnea, jonka jälkeen tämä lähti ripein askelin eri suuntaan kulkemaan ja hävisi puitten väliin. Muut katselivat vielä hetken hänen peräänsä ja alkoivat sitten kulkea ryhmässä kotiseutua päin jotenkin apea mieli sisällänsä.

Jonkun aikaa kuljettuaan he huomasivat polun varrella kasvavia lihariisipensaita ja rupesivat keräämään itsellensä ruokaa. Tämän jälkeen Zotto Zompaaja oli löytänyt puron vähän sivummalta ja kun olivat saaneet syödäkseen ja juodakseen he etsivät kaikki itselleen jonkin kolon minne käpertyä lepäämään yöpön ajaksi.

 

NELJÄS LUKU - Nestori Neruda

Jolkoteltuaan matkoihinsa puitten väliin jäi Aki Armaan matkaseurue pian kauas taakse. Aki Armas tiesi että oli löydettävä jokin tuttu paikka jossa saisi syödäkseen ja leposijan ennen pimeän tuloa joten kiirettä piti sillä näillä main ei ollut mitään asutusta ihan lähellä. Hän soi itselleen vain pikaisen hörppäyksen läpikulkemastaan purosta ja jatkoi matkaansa ripeästi vaikka nälkä kurni hänen vatsassaan. Jonkin ajan päästä hän tuli ulos puiden seasta suurelle niitylle jonka toisella laidalla kulki kapea polku. Valoa ei ollut enää paljoa mutta Aki Armas tunnisti seudun ja tiesi että kun seuraisi polkua hän löytäisi erään tuntemansa iäkkään nelleron joka asusti erakkona Luolatunturin tasanteella. Hän ei millään ehtisi perille ennen pimeän tuloa joten oli luotettava muistiinsa sillä polku oli kapea ja sen molemmin puolin alkoi jyrkänteet heti kun niitty jonkun matkan päästä vaihtui kalliomaisemaksi. Juuri kun hän oli päässyt jättimäisen niityn päähän hiipui myös taivaanvalo pikaisesti ja hänen oli pakko hiljentää askellustaan. Tästä eteenpäin alkoi polku nousta jyrkästi ja hänen oli aseteltava tassunsa varoen sillä polun reunat olivat irtokiveä ja väärä askel saattoi merkitä kivuliasta alasvyöryämistä pitkin jyrkännettä. Toivoa saattoi että polku ei ollut mistään kohtaa sortunut vaan että hän pääsisi ehjin nahoin vanhan Nestori Nerudan luokse. Luolassa olisi hyvä painaa päänsä lepoon ja varmasti Nestori Nerudalla olisi jotain syötäväksi kelpaavaa varastoissaan, sillä hän vietti suurimman osan ajastaan joko keräillen tai mietiskellen. Erittäin harvoin kukaan löysi tiensä tämän erakon luokse ja silti hän tuntui tietävän kaikenlaista muun maailman menosta. Tietoja ei vaan ollut helppo saada hänestä irti sillä hän oli hyvin harvasanainen nellero.

Askel askeleelta Aki Armas eteni polun kiemuroita seuraillen nyt jo pilkkopimeässä. Aina välillä hän kuuli kuinka jokin irtokivi vyöryi jyrkännettä alas ja edettyään ikuisuuden hän ei enää kuullut kuinka kivet iskeytyivät pohjalle joten hän tiesi olevansa jo hyvin korkealla. Kohta hän tulikin kohtaan missä polku teki hyvin jyrkän mutkan ja Aki Armaalla olikin jo yksi tassu ihan tyhjää haparoimassa kun hän tunsi että menettäisi jalansijansa. Kuin ihmeen kaupalla hän sai tassunsa vedettyä takaisin polulle mutta raapaisi samalla tassunsa terävään kiveen. Hyvin hyvin hitaasti haparoiden hän kiersi polun tiukan kaarteen. Jälleen hieman suoremmalle osuudelle päästyään hän seisahtui ja kuunteli. Hänen muistikuvansa mukaan hänen pitäisi olla jo aika lähellä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut mutta hänen sieraimiinsa tunkeutui väkevä haju edestäpäin. Ihan tuttu Nestori Nerudan hajuhan se oli. Aki Armaan teki jo mieli juosta loppupätkä että pääsisi nuolemaan kipeätä tassuansa mutta silti oli nyt vielä hetken säilytettävä maltti ennenkuin hän pääsisi kalliotasanteelle jossa Nestori Neruda piti majaansa.

Kului vielä toinen ikuisuudelta tuntuva aika ennenkuin Aki Armas pääsi perille. Nyt tassusta vuosi jo verta ja sitä jomotti aika paljon.

"Nestori Neruda. Oletko täällä?" hän kailotti sisälle luolaan. Mitään ei kuulunut mutta hajusta päätellen erakko oli kyllä paikalla jossakin luolan uumenissa. Aki Armas ryömi sisälle luolan tiukasta suuaukosta ja kulki luolan seinämää pitkin syvemmälle luolaan. Nyt hän oli jo niin väsynyt että ei edes ajatellut syömistä vaan halusi pelkästään hoitaa kipeätä tassuaan ja sitten sulkea silmänsä. Hän tupsahti yllättäen johonkin pieneen ja pehmeään ja totesi että sehän oli täydessä unessa oleva erakko ystävänsä.

"Ken nukkujaa häriköi?" kysyi hento ja nariseva ääni hänen alapuoleltaan.

"Minä se olen. Aki Armas, ystäväsi Honkakodosta", vastasi väsynyt matkailija. "Saisinko viettää yöpön luonasi? Olen tullut kaukaa ja loukannut tassuni."

"Viereen heinille" sanoi nariseva ääni, eikä sen jälkeen virkannut mitään.

Aki Armas lössähti uupuneena heinien päälle Nestori Nerudan viereen ja alkoi nuolla tassuaan. Siihen asentoon hän sitten nukahti.

Myöhemmin Aki heräsi unestaan säpsähtäen nähtyään unta, että hänen toinen etutassunsa oli muuttunut puuksi ja juurtunut kiinni maahan. Hän huomasi, että luolan suulta pilkahti sisälle jo valo ja nousi pystyyn venytellen itseään. Hänen loukkaantunut etutassunsa tuntui jäykältä ja kun hän katsoi siihen huomasi hän, että sen ympärillä oli puun kaarnaa joka oli sidottu ruohonkorsilla kiinni tassun ympärille. Hänen vierellään oli heinissä vain pieni painauma mutta hänen unikaveria ei näkynyt missään.

Hetken heräiltyään hän linkutti luolan suuta päin ja kömpi kapeasta aukosta vaivalloisesti ulos kun hänen sidottu tassunsa ei tahtonut taipua puukuoren takia.

Päivyli oli vasta aluillaan ja ulkona oli raikas mutta viileä ilma. Luolan oikealla puolella kallioseinämään nojaten istui pieni pörröinen olento itseään nuollen joka paikasta. Sitten hän siirtyi putsaamaan korviensa taustoja tassuillaan ja lopulta veti vielä pitkät viiksensäkin puhtaaksi.

"Hyvää aappoa Nestori Neruda", huikkasi Aki Armas pienelle olennolle. Olento ei vastannut vaan alkoi nyt nuolla häntäänsä pitäen siitä kiinni molemmilla tassuillansa.

Vasta tovin päästä olento lopetti aamupesunsa ja narisi:"Ruokaa", osoittaen tassullaan kalliokielekkeen keskellä olevaa syvää halkeamaa.

Aki Armas olikin jo hyvin nälkäinen ja meni halkeaman luokse todeten, että siellä oli jotakin pötkylöitä, jotka muistuttivat hänelle tuttuja lihariisipötkylöitä mutta näyttivät olevan ilman riisiä. Hän kaivoi hampaillaan esiin yhden pötkylän ja söi sen sisuksiinsa nopeasti. Pötkylä ei ollut kovin iso joten hän söi sitten toisenkin. Sen jälkeen hän meni istumaan Nestori Nerudan viereen ruokaansa sulattelemaan.

Nestori Neruda ei ollut kuten muut nellerot eikä hän oikein puhunutkaan samaa kieltä. Hänen tapansa venyttää sanoja ja puhua narisevasti oli aika oudon kuuloista muiden korvissa. Lisäksi hän viihtyi parhaiten ihan yksin täällä kalliokielekkeellänsä. Hän oli mestari kiipeilijä joten pystyi poistumaan paikalta suoraan jyrkännettä alespäin tippumatta ales.

Aki Armas istui ja mietti kuten monasti ennenkin mistä tämä erikoinen olento oli tähän paikkaan tupsahtanut mutta tiesi ettei saisi siihen vastausta vaikka kysyisikin. Kerran hän sitä oli kysynytkin ja sai vastaukseksi:"Tuolta", samalla kun erakko teki laajan kaaren tassullaan ales laaksoon päin. Kaiken kaikkiaan Nestori Nerudan menneisyys oli salaperäisyyden vaippaan kiedottu.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Aki Armas osoitti tassuansa kysyvä ilme kasvoillaan.

"Kuori parantaa haavat. Kasvaa tuolla alhaalla. Minulla varastossa. Pitää odottaa vähän aikaa ja sitten ottaa pois." Nestori Neruda hiljeni taas ja istui silmät puoliummessa kuin uneksien joistakin menneistä ajoista.

Kun näin oltiin oltu taas tovi Aki Armas ajatteli kysellä, josko erakko olisi nähnyt mitään epätavallista viime aikoina. Hän kun tuntui tietävän niin paljon asioita jotka nelleroitten maassa tapahtui vaikka ei koskaan poistunut omalta alueeltaan.

"Oletkohan sattunut huomaamaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa sitten viime kerran?"

Nestori Neruda aukaisi silmiään hivenen niin, että ne loistivat keltaisena nyt jo kirkkaassa valossa. Hän ei heti vastannut vaan osoitti tassullaan suuntaan, josta Aki Armas oli paikalle saapunut. "Saaressa oli eläväiset", hän sanoi verkkaisesti. Sitten hän hetken päästä räväytti silmänsä ammolleen. "Ulkoeläväisiä liikkeellä. Varjoina liikkuu piikkipäät. Kalmanpuistoissa äänetönnä." Tämän jälkeen hän hiljeni ja ummisti silmänsä uudestaan.

Aki Armas ymmärsi että hänen audienssinsa oli loppu ja jäi vaan miettimään outoja sanoja piikkipäistä, varjoista ja Kalmanpuistosta. Hänen teki jo mielensä lähteä jatkamaan matkaansa kohti pohjoista ja aikoi poistaa tassustaan puunkaarnan, sillä tassu tuntui jo ihan terveeltä. Nestori Neruda näytti nukkuvan mutta kun Aki Armas kumartui tassuansa kohti löi erakko pienen tassunsa kaarnan päälle ja narisi: "Odottaa vielä vähän."

Ei auttanut muu kuin käydä maate ja yrittää ottaa pienet nokoset.

Aki Armas heräsi myöhemmin siihen että Nestori Neruda veti kaarnan pois hänen tassustaan ja väänteli sen anturoita. Päivä oli jo pitkällä ja kun Nestori Neruda laittoi tassun maahan ja sanoi: "Valmis", hän nousikin ylös ja hyvästeli erakon kääntyen takaisin kapealle polulle josta oli paikalle tullutkin.